hei vain osa 3.

Minulla on nyt 8 rastaa tehtynä, loput tekevät tänä iltana siskoni ja tämän ystävä (joka on minun ikäiseni). Äiti toi kaupasta purkkaa ja läkeroleita. Minä lähden huomenna tampereelle traconiin kun kyydinkin satuin saamaan ja siellä pari ystävää (jotka eivät toisiaan tunne) olisivat muutoin yksikseen. Vaikka minun piti mennä toiseen kaupunkiin elokuvaa katsomaan. Luen ostamaani vampyyri kirja sarjaa, joka on kirjoitettu ennen "kuuluisaa" Houkutus -saagaa, eikä kuulu viime vuosina ilmestyneisiin vampyyrikirjoihin, joita ilmestyy kuin sieniä sateella. Tai ei kai kirjoja niinkään paljoa, kuin tv:sarjoja, mutta vampyyrit ovat kai turhan paljon muodissa nykyään.

Pitää suunnitella keitä ystävistäni ensin näkisin. Ketään en ole nähnyt pitkään aikaan, paitsi osastolla saamiani ystäviä (ja niitäkin viimeksi silloin kun he olivat osastolla, ja siitäkin on aikaa). Päätin huomisesta tampereelle lähdöstä hienosti vasta tänä aamuna, sitä ennen en edes ollut koko reissua miettinyt. En ole millään tavalla valmistautunut ja nyt kun alan miettimään, että ei minulla ole oikein käteistäkään. Pitäisi kai aamulla käydä pankkiautomaatilla. Huomisia syömisiä en ole yhtään miettinyt, että missä sitä söis, tai mistä edes löytyisi ruokaa, jota voi syödä (gluteenitonta). Mutta sinänsä aika vau. Ensimmäinen ajatus reissusta ei olekkaan "mitä sitä söisi/jättäisi syömättä" vaan aloin ajatella sitä vasta äsken. Ah, ihanaa.. Olen vähän väsynyt enkä kirjoita millään tavalla fiksusti, mutta ei se mitään. Tämä on kolmas kirjoitus, minkä olen kirjoittanut ns. kirjoittamisen lopettamisen jälkeen, hei vain osa 3. Kai sitä voi kesällä vähän terkkuja kertoa. Voin hyvin, paremmin ja jaksavasti. jne. rastojen teko jatkukoon ->


edit. luin sitten alkuvuoden (tammikuun) tekstejäni. Hyi kamala missä kunnossa olin. Tekstinikin näyttää siltä, eikä se edes voi kertoa paljoa. Itkua ja apaattista selviytymistä päivästä toiseen. Ja huomasin etten kirjoittanut minnekkään oikein että jouduin... siis PÄÄSIN osastolle. Kirjoitin vain osastoelämän arjesta. Siis silloin tammikuussahan sinne menin. Nyt olen jo sieltä päässyt. Ja niin. Kuukauden päästä kai polin hoitaja tulee kesälomalta töihin ja näen sen ekaa kertaa puoleenvuoteen. Tuntuu jotenkin luonnottomalta, koska olen niin eri ihminen kuin silloin.