menen hetkeksi lepäämään.

Ei jaksa, pysty kykene mitään.

Nyt kiukuttaa ja paljon. Äiti kohtelee minua kuin olisin tehnyt jotain maailman törkeintä ja väärää kiusatakseni kaikkia muita. Kun en tartu imurin varteen, koska imuroin myöhemmin mutsi ottaa imurin käteen ja selittää pilkkaa tihkuvalla äänellä siskolleni, että meidän nyt täytyy hoitaa hommat, kun on tua nccy niin väsynyt eikä jaksa. Ja kaikkea, en tiedä. Olen vain huono ihminen joka yrittää väkisin pilata muiden elämiä. Enkä minä tyhmä ole, vaan ymmärrän vanhempien väsymisen ja reaktion tapaani elää, mutta ei se hyvää tee. Nyt varsinkaan, kun äitikin väsyi pitämään iloista naamaa ja liittyi isän myrtsi-kerhoon.

'Etkö sä tajua että sä oot mulle niin tärkeä ihminen?'

Eikä nuo sanat merkkaa mulle mitään. En sano 'niin sinäkin mulle' enkä 'mä tiedän' vaan olen hiljaa ja jätän äidin nielemään pettymystään. Olen lakannut välittämästä.

Minun piti katsoa eilen illalla pako. Mutta ennen kuin se ehti alkaakkaan, olin sulkenut telkun ja valot ja olin etsimässä tietä unten maille. Nukuin varmaan jopa kymmenen tuntia. vau.

Voisin katsoa kohta paon, jotta voisin kääriytyä peiton sisälle lämmittelemään. On taas niin kylmä. Äiti haki minut assalta kotiin ja koko perhe lähti hienosti samalla salille = yli tunnin ihana autuus jolloin saan olla oma 'itseni'.

Koulunkäynti on nyt rankkaa. Kyllä se mukana raahautuminen onnistuu, ainakin tuon neljä tuntia, mutta mitä hyötyä roikkua mukana jos ei pysty sisäistämään mitään? Parempi siellä kuitenkin kuin kotona. Omalla tavallaan. Joka tapauksessa voin sanoa, että minulla menee huonommin kuin ikinä.

Ikinä.

Juuri kun ajattelen aloittaa kirjoittamaan: tukala tunne, ahdistus, kykenemättömyys. Sitten tuli sisko ja peliin tuli mukaan kiukku ja vitutus.

Ei koulua tänään(kään). Kotiin tullessa pihalla odottaa iso sorakasa ja minitraktori jolla sitä kuskataan takapihalle. Traktorin kuskina toimii isö, tupakoiva mies, joka ihan rehellisesti sanottuna näyttää pummilta.

Olen rehellisesti sanottuna ihan sekasin. Ja saman aikaisesti sisältä turta. Tai välistä turta välistä jotain epätoivoisen sorttista.

.... ..... ..... ..... ..... .... .... .... ...

... ... kyllä joo. nyt päälimmäisenä tunteena on kiukku. Ihanan elävä tunne.

minä. sitä. tuota. tätä.

Raahaudun kouluun. Itkuisa olo vaivaa ensimmäiset tunnit. Heräilen maailmaan ja sammun koulun loppuessa. Kotona välttelen isää. Nautin jokaisesta hetkestä kun hän lähtee pois kotoa, viemään siskoa, käymään salilla. Keitän teetä ja naksauttelen makeutusainetta sekaan - liikaa, kuten aina. Tuijottelen ikkunasta odottaen auton palaamista pihalle, jolloin eristäydyn taas huoneeseeni. Suunnittelen siskon kanssa. Tyhjätään meidän omaa pientä keittiötämme tyhjäksi turhasta roinasta ja viedään toisesta keittiöstä astioita omaamme. Liimaillaan papereita kaapinoviin ja kirjoitellaan lappusille mitä päähän pälkähtää. Tajutaan kuinka huono idea koko homma todellisuudessa on, miten paljon vaivaa se meille tuottaisi ja vaivutaan kummatkin masennuksen sekaiseen horrokseemme. Suunnittelen iltaa ja seuraavaa päivää. Kaikki on taas kuin ennen. Eli ei kovin hienosti.

Herään, syön aamiaista, menen huoneeseeni, *simp* ei mitään muistikuvaa, istun koneelle, ostan netistä porukoille leffaliput. Äiti hakee siskon kotiin poikkikseltaan ja kuulentelen koneella istuen huutoja isän suusta.
Vanhemmat lähtevät elokuviin ja minä jään kotiin rauhoittelemaan paniikkikohtauksessa kärsivää siskoani. Surraan voimattomuutta isää vastaan ja istutaan keskellä lattiaa.
Ravaan koneen, olohuoneen ja keittiön välillä. Revin psyykettä hajalle. Tartun lääkkeisiin taas kerran, vaikka itselleni lupasin olla niihin koskematta. En saa aikaiseksi taaskaan mitään mitä pitäisi.

Aloin ihmettelemään miten ihmiset saavat blogiteksteistään niin pitkiä ja luettavia. Ja miten minäkin joskus. A-i-v-a-n. Ihmiset kirjoittavat tekemisistään ja ajatuksistaan. Kumpikaan näistä ei paljolti elämääni kuulu, mutta kokeillaan..

Eilen minä heräsin tyhjästä kodista, istuin koneella ja katsoin elokuvaa parinkymmenen minuutin pätkissä. Join aamiaiseksi teetä ja lighti colaa kun ei kukaan ollut paheksumassa. Yritin lähteä kylälle kirjastoon ja apteekkiin hakemaan loput lääkkeet joita eilen ei siellä ollut, mutta lähtö venyi ja venyi ja venyi, kunnes tajusin ettei minusta ole lähtijäksi ainakaan jalan. Mutsi tuli kotiin ja lähti viemään minua autolla asioilleni, sain lääkkeet mutta kirjan varausaika oli kulunut umpeen. Loppumatkasta puristin auton istuimen reunoja ahdistuksissani ja odotin että pääsen äkkiä neljän seinän sisälle. Istuin koneella ja katsoin vieläkin kesken olevaa elokuvaa. Punnitsin uskallanko koskea lääkkeisiin vai en, punnitsin punnitsin ja punnitsin ja lopulta päädyin ottamaan yhden, jonka totesin aika hyödyttömäksi. Yöllä heräsin miljoona kertaa ja näin kai unta, tai sitten se oli totta. En tiedä.

Tänään pyörin sängyssäni pari tuntia ennenkuin annoin itselleni luvan nousta. Söin aamupuuron siinä kahdentoista maissa ja katsoin pari minuuttia elokuvaa 300. Menin koneelle, isä kuunteli musiikkia. Isä tuli haastamaan riitaa alias huolehtimaan minusta. Sanompahan mitä vaan niin se on väärin kuten on sanattomuuskin. Väitetään etten koskaan edes yritä joka pistää vihaksi. Minähän helvetti yritän. Tehdään kikkakolmosia ja mennään piiloon huoneeseen.

Ja näin.

Yäh. Tulipa nyt hieno. >:/ Ja tässäkin meni taas vaikka kuinka kauan kun yritin yhdistää mikä tapahtui eilen ja mikä viimeviikolla ja missä päivässä eletään. Ja varsinkin kun en minä oikeasti tee elämässäni mitään.

vedenkestävän ripsivärin valinta osoittautui oikeaksi.

*Tik* *tik* *tik* *tik*... Olen kuin mikäkin aikapommi, joka räjähtää nupolla. Nopea selostus kuluneesta viikosta; masennusmasennusmasennusoutoilupäiväkontrolli. Sitten kun aletaan puimaan asioita läpi en vain voi muuta kuin itkeä, emmekä pääse missään eteenpäin. Hän suostuttelee tekemään jotain ihmeen hengitysharjoitusta, mutten pysty edes ajattelemaan koko asiaa. Tunne 'jättäkää mut rauhaan ja antakaa mun vaan jäädä kitumaan' puskee päälle ja houkuttelee helppoudellaan. Viimeisen vartin kuluessa hoitaja etsii psyk. lääkärin joka pistää reseptin psyykelääkkeitä ja loppuviikoksi sairaslomaa, kun lopulta luovutan ja otan ensimmäisen sairaslomani vastaan. Tästäkö alkaa irtaantuminen arjesta? En kykene lähtemään kotiin bussilla ja istun itkeskelemässä isän kyydissä tämän lähtiessä pois töistä viemään minua kotiin. Haen lääkkeet, joista ensimmäisen otan r-kioskin pihassa isän mennessä katsomaan vuokraelokuvia, jonka jälkeen hän voi todeta, että kaikki on jo ladattuna koneelle. Menen kotiin, nukun kolme tuntia ja kello on vasta 13.00.

Niin. En mä jaksa. Koulussa olin tällä viikolla ruhtinaallisen päivän. Mikään ei etene tällä viikolla. Pakko kontrolloida omia ajatuksia konrollilla. Let's parannutaan sitten later.

suoraan sydämestä.

Kirjasta Suoraan sydämestä.

- Onko sinulla ikävä äitiä?
- Hänen kuolemastaan on kymmenen vuotta, muru.
Mieltäni kirpaisee, kun isä suhtautuu asiaan niin vähättelevästi. Panen kädet puuskaan ja katson poispäin raivon kuohuessa sisälläni.
Isä nojautuu lähemmäs ja tönäisee minua.
- Ja joka päivä minä kaipaan häntä enemmän kuin edellispäivänä.
Ai. Minulle tulee heti huono omatunto siitä, että ajattelin hänestä pahaa.
- Elämää voi verrata puutarhaan, muru. Kaikki kasvaa. Mukaan lukien rakkaus. Ja kun kerran kaikki kasvaa joka päivä, niin miten ikäväni häntä kohtaan voisi hiipua milloinkaan? Kaikki kasvaa, mukaan lukien kykymme kestää ikävää. Sen ansiosta me pystymme jatkamaan elämää.....

(välissä muuta tekstiä)

- Puutarhastelusta voi oppia kaikenlaista
- Kuten mitä?
Yritän olla hymyilemättä.
- No, jopa puutarhassa kasvaa tihulaisia, muru. Niitä kasvaa siellä luonnostaan, ihan itsestään. Ne hiipivät esiin ja tukahduttavat kasvit, jotka kasvavat samasta maaperästä kuin me itse. Meillä on kaikilla omat demonimme, oma itsetuhonappimme. Jopa puutarhoilla. Niin sieviä kuin ne ovatkin. Jos ei puuhastele niitä näitä kaikessa rauhassa, tihulaiset jäävät helposti huomaamatta.

________

Yliosuvia ilmaisuja.

goog night idiot.

Käy koulussa, nuku ensimmäiset tunnit ja muutu yliväsyneenä kikattelevaksi ja ilveileväksi ääliöksi loppu tunneiksi. Mene kaupungille ystävän kanssa ja osta ensimmäinen jäätelö ikuisuuksiin lempi jäätelökahvilastasi ja juo ensimmäinen kaakao kermavaahdolla vuoteen. Mene linja-autolla kotia kohti ja jatka asemalta kotiin mutsin kyydillä ujon pojan kanssa, jonka kanssa on liian paljon yhteistä. Leiki ihastunutta, katso muutama hyvä elokuva ja viimeiset sinkku elämää jaksot. Pidä hauskaa. Pidä yöllä liiankin hauskaa ja käyttäydy aamulla kuin idiootti ikävään aikaan iskeneen masennuksen seurauksena. Hyvästele poika, unohda koko ihminen, herää vielä seuraavana aamunakin ilottomassa mielentilassa ja mieti miten selvitä seuraavasta viikosta ja sitä seuraavista.

edit// (joka ei sovi mitenkään tekstiin). Tänään tulee klo 21.00 taas yksi hyvän vaikutuksen minuun tehnyt elokuva (en taas tiiä miksi). Beach subilta.

haaveilaan teoista.

Hoidin viikon myöhässä olleen 'viikkosiivouksen' ja leikin siivousperfektionistia kolutessani imurilla joka ikisen paikan mistä imuroida keksin. Katselen videoita youtubesta ja eksyn taas facebookin uuteen pelisovellukseen Bejeweled Blitz:iin, kun vasta onnistuin muissa peleissä tuhoamaan farmini, tappamaan kalani ja mädännyttämään ruokani (farmville, Fishville, Cafe world).. Unirytmi ei ole reilassa vieläkään, nukahtaminen ei onnistu, joten potkin itseni hereille ennen kymmentä ja jään tuijottamaan televisiosta tallennuksen sinkkuelämää jaksoja (taidan aina kirjoittaa että aijon niitä katsoa, mutten koskaan jaksa?).

Huomenna on koulua, ei hemmetti. En oo yhtään valmistautunut ajattelemaan että pitäisi pakkasaamussa raahautua linja-autosta toiseen ja kuunnella opettajien lässytystä siitä kuinka suomessa saadaan myydä aspiriinia ilman reseptiä.

Kaipa minulla ihan hyvin menee. Väsyttää ja tekee mieli nukkua, mutta se ei ole mikään ihme. Tahtoisin piirtää, lukea, luistella, lenkkeillä, katsoa elokuvan tai kaksi, mutta mitään en jaksa. Mummona voin sitten kertoa lapsenlapsilleni kaikesta, mitä haaveilin tietokoneen ääressä.

tehosekoittimesta tullutta.

Yritin muuttaa unirytmiäni. Nukahdin ehkä jo 12 aikaan, mutta puolentoista tunnin päästä heräsin, enkä saanut enään unta ahdistuksissani, joten riekuin siskon kanssa päälle viiteen. Isä kolautti itsetuntoani eilen enemmän kuin uskoinkaan ja huomasin aamulla motivaation kaikkeen kadonneen.

Bunny & Seth viettivät luonani kaksi yötä, joiden jälkeisenä aamuna olin jostain syystä romuna, vaikka nukkunut olinkin tarpeeksi. Simba tuli vielä seuraavaksi yöksi, mutta poistui seuraavana aamuna pikalähdöllä kiukusta kihisevän äitinsä mukaan. Pp kysyi voisiko tulla perjantaina luokseni ja lähteä lauantaina. Välistä tuntuu ihastuneelta ja välistä ei. Tahdon hänen tulevan, mutta ajatus hänen seurastaan ei kuitenkaan miellytä. Tuntuu että olen päästäni täysin vajaa. Jännittää silti.

Tahdon kietoa itseni sääntöihin.


Jos haluatte nauraa -> Linkki.

angst!!!11 :( :<<<< argh

mä olen tyytymätön. Vittuuntunut. Ahdistunut. Vihaan itseäni, siinä kaikki. En osaa käydä nukkumaan, mennä makuuasentoon. Tuntuu pahalta, juon lähes täyden siideripullon tyhjäksi nopeasti. Ahdistaa silti, itkettää. Tuntuu sekavalta ja kamalalta.

Silti päivä on ollut hieno. Uusivuosi oli hieno. Sain tuntea iloa ystävän sanoista ja teoista, auttaa ja kannustaa. Tutustua tämän poikkikseen ja tietää että tämä henkilö osaa oikeasti ja aidosti välittää. Sisko terrorisoi uudenvuoden viettoamme tulemalla paikalle poikkiksen ja parin kaveinsa kanssa. Vanhemmat ovat kohtuullisen rentoja. Saamme juoda ja juhlia, kunhan se tapahtuu kohtuudella ja sovitusti (vaikka sovitut asiat tulee aina jollain tavalla rikottua) eikä se tuota meille ongelmaa ja olemme kohtuullisen vapaita menemään minne huvittaa milloin huvittaa. Mutta sisko tuo tyhjään taloomme vieraita, polttaa tulia takassa ja juo. Mistään ei ole sovittu mitään ja seuraavana 'aamuna' vituttaa kun tulee väkisin konflikteja Väen kanssa. Kun yksi asia vituttaa, niin vituttaa kaikki.
Uudenvuoden saunassa pestään pois kulunut vuosi. Pelataan korttia, käydään syömässä, katsotaan elokuvaa ja pelataan taas korttia, kunnes nauramme ja heitämme yliväsynyttä läppää kuvitteellisista tilanteista. Menemme nukkumaan, otan koneen ja kärsin alussa kuvailemia tunteita. Mä en ole tyytyväinen itseeni tein mitä tahansa. Tahdon aina muuta.


vitun angstinen post.