apaattinen hauskanpitäjä.

Ravaan marketin käytävillä etsiskellen. Mitä hemmettiä mä voin syödä ? Ei ole minulle sopivia saarioisen salaattiaterioita, en keksi mitään muutakaan. Kaikessa on vehnää, ohraa, ruista tai kauraa, keliaakikon painajainen keksiä jotain naamaan tungettavaa illaksi. Hermostuttaa ja ostan 2 askia läkeroleja ja juotavan jogurtin. Laukussa lämminkuppikeitto. Tekee mieli pikapuuroa, muttei sitäkään löydy gluteenittomana. Ja sitten luen myöhemmin jogurttipurkin kyljestä 'saattaa sisältää vehnää'. tacktacktack.

Olo oli parantunut samantien, kun pääsin pois kotoa. Liikaa häsellystä. Linja-autossa päädyn lukemaan päiväkirjani läpi, kirjaston kirjan sijaan. Olen muuttunut paljon muutaman kuukauden aikana. Kumpaan suuntaan? Enpä tiiä.

Ilta muistuttaa huvittavan paljon tavallista illanviettoamme nykyään. Kuunnellaan musiikkia läppäriltä, pelataan vähän korttia. Kokeiltiin hieman ps kakkostakin. Join varmaan Emokidin mansikkatee varastot tyhjiksi (anteeksi) ja kirjoitin hänen perheelleen terveiset olohuoneen sohvapöydän pohjaan (siellä oli valmiiksi piirroksia). Kaupassa piti käydä hakemassa energiajuomaa, kahvi ei maistu ja pakko piristyä. Pari tölkkiä battery strippeddiä, joita hörpiskelin parvekkeella peittojen alla.

Yöllä, kahden kolmen aikoihin oli pakko päästä ulos kävelemään. Oli sellainen fiilis, että pakko saada raitista ilmaa ja liikkua. Pääkoppakin alkoi varmaan muuttua muoviseksi. Kävellään jollekkin ala-asteelle, juoksen pari kierrosta juoksurataa ympäri. Kävellään kaupoille. Kaikkien hiukset kihartuvat kosteudessa. Olen omissa maailmoissani. Ajatuksissani. Kävelen vain eteenpäin ja tuijottelen eteeni. Yritän välillä sanoa jotakin, mutten saa muodostettua ensimmäistäkään fiksua lausetta päässäni.

Herään todella väsyneenä. Liikaa valoa. Kädet painaa liikaa. Hiippailen parvekkeelle viileään ilmaan, nahkasohvalle peiton alle. Takaisin sisälle. Yritän nukkua vielä tunnin. Takaisin kävelemästä tultiin sopivasti ennen aamupostia. Oltiin ilmeisesti kävelty neljä kilometriä. Tuntui paljon vähemmältä. Lähinnä makoilen koko aamun. Saatetaan Bunny linja-autolle sietämättömässä kuumuudessa. Päässä huippaa. Pelataan Emokidin kanssa vielä hetki korttia ja lähdetään odottamaan minun linkkuani. Tuntuu kuin olisi darra. Olen taas liian hiljainen, ärsyttää. Mutsi odottaa assalla ja vie minut kotiin. Väki jättää minut sopivasti yksin samantien ja lähtevät kauppaan.

Isä tulee kotiin apteekin muovikassi kädessä sanoen 'Toin sulle vähän safkaa.'

-

'Äiti. Jos mä olisin muuttanut jo pois kotoa, olisinko ollut vieras vai olisitteko pyytänyt siivoamaan?'
'Siivoamaan.'

Yö venähti taas ja aivan tahattomasti. Väsytti niin hirmuisesti ja hyppäsin peiton allekkin jo ennen yhtä. En tiedä, pitäisi kai ajatella enemmän päivisin (hehheh) kun ajatukset eivät jätä minua rauhaan yrittäessäni nukkua. Näin jopa unta nukahdettuani muutaman tunnin jälkeen. Siihen liittyi yksi opettajistamme, jonkin sortin kysely jossa se kysyi kaikkea onko sinulla masennusta, millainen on vointi, mitä tekisit tässä tilanteessa ? vuorotellen yksityisesti jokaiselta oppilaalta. Mokasin, koska olin rehellinen, enkä päässyt työssäoppimisen jaksolle. ngst.

Mutsi herättelee siivoamaan jo yhdeksän aikaan. Minä nukun hienosti yhteentoista.

Siivoamista, teetä, matot ulos, teetä, imuroin, luuttuan, teetä, ripsaria ja hiuslakkaa, koneelle.. Alle tunnin päästä lähtö Emokidille. ♥ pääsee taas karkuun tätä taloa. Ehkä minä skippaan rippijuhlat, heitän kännykän järveen ja lähen evakkoon jonnekkin. Laukkuun vain tarpeellisimmat vaihtovaatteet + tavarat, joita en halua Väen löytävän. Päiviksen + äidinkielen vihkon, joka toimi päiviksenä + liikaa tyhjenneen tupakkiaskin. Päiviksistä pitäisi repiä sivut ja polttaa, on sellaista tekstiä etten missään elämäni vaiheessa halua niitä enään lukea. Eikä kukaan muukaan.

koti loppuu huoneeni ovelle.

'Me lähdetään nyt kaupunkiin kaatopaikalle viemään vanhoja tietokoneita.' äiti ilmoittaa varovasti huoneeni ovelta. Vilkaisen kelloradiota ja se näyttää lähemmäksi puolta yhtä. Wtf?! Kukaan ei oo kiskomassa mua ylös sängystä vaan ilmoittelee varovasti ovelta ?? That's not normal. Tuntuu jotenkin hemmottelulta. Kukaan ei häiritse ja kaikki lähtevät pois talosta häiritsemästä. Saan jopa valita syönkö aamiasta vai lounasta ! (normaalisti aamiaisen syönti on ehdoton ei kello kymmenen jälkeen). Odottelen ikkunan ääressä heidän lähtöään. Auto kiihdyttää pois pihasta, keitän kannullisen teetä ja alan tapittamaan 1. tuotantokauden L-koodia.

Koti näyttää oudolta. Maalattu terassi, roinasta tyhjennetyt tilat, pienet muutokset ja kaikki. Pihalle ilmestyneet kasvit. Kaikki tuo hemmetin hössötys rippijuhlien takia ja ärsyttävintä siinä kaikessa on se, että Väki haluaa siivota ja järjestellä kaiken 'ylimääräisenkin' millä ei ole kiirettä. Harmittelevat vielä, kun en jaksa mennä katsomaan uusia ulkoportaiden päällisiä. Minulle nyt vain on yks ja sama millainen tämä talo on ja mitä sille tehdään. Maalatkoon vaikka seinät neonväreillä ja sisustakoon styroksilla, mutta minua kiinnostaa tässä talossa vain ja ainoastaan oma huoneeni, jos kiinnostaa (olkoon sotkunen). Pidän taloa vanhempieni kotina, en niinkään omanani. Huonetta ympäröivät tilat kuuluvat muille. Sitten kun pääsen muuttamaan omaan asuntoon, se on asia erikseen of course. Vaikka asumme paritalossa, jonka toisen puolen minä siskoni kanssa olemme vallanneet, tämäkin talon pääty toimii huoneitamme lukuunottamatta varastona. Päästäkää irti ja omaan kämppään niin jaksan kiinnostua.

Ostatin (ei huvita maksaa itse) vanhemmilla uuden suoristusraudan entisen rämän tilalle. Entinen kun vanhuuttaan alkoi menettämään tehoaan. Ja tähän pörröpilveen niitä tehoja tarvitaan. Kirosin siskon poikaystävää (matrix) mielessäni ja sitten se toi minulle askin läkerol cactuksia ;____; ♥. Okei se piti maksaa itse, mutta silti. Siivous urakastani sain vain pyyhittyä pölyt ja vittuuntuneena revittyä vaatekaapin sisällön lattialle. Siitä sitten edes hieman käyttökelpoiset vaatteet takaisin viikattuna ! Oih kun oon ylpeä itsestäni. Odotanpa kolme päivää niin ei siitä huomaa onko ne viikattu vai ei. Huomenna Emokidille (med Bunny) ja odotan sitä tosissaan. Pääsee pois tästä talosta ja sen siivoushulluista ihmisistä. Kauampa täälläkin taas viihdyin. Reilun päivän.

en mä jaksa.

'Mihin tiikeri ja norsu meni ?'
'Tuolla ne on. Ne on nopeita.'
'No kyllä minäkin norsun tilanteessa juoksisin. Tiikeri persuksissa kiinni.'
Makoillaan Simban kämpän katolla (kuului listaan). Peltinen katto. Katsellaan tähtiä, kun ne kerta näkyvät. Yön pimeimpiä hetkiä. Tiikeri ja norsu olivat pilviä. Vielä hetki raikasta ilmaa, uskaltautuminen alas ja jatkamaan Simban isän karaoke levyjen huudattamista.

Käytiin Simban heppaa moikkaamassa. Tallille 7km per suunta, käytössä yksi polkupyörä ja tavaraa pari laukullista. Ensimmäiset minuutit tallilla harmittelen valkoisia kenkiäni lantapaakkujen keskellä, silittelen hepan turpaa, otan kuvia. Niin pirusti kuvia. Paluumatkalla saan polkea Simba tarakalla.

Terapeuttinen kokemus tuo Simballa olo. Listan toteutus oli huvittavaa. Kaikki tapahtui jotenkin sopivasti. Karaoke, katolla olo, marjojen poiminta, leffa maraton.. Ei mitään aikataulua, ei mitään tärkeysjärjestystä. Mukavaa. Jonain iltana se kostautui kahdeksan aikoihin illalla, paskamaisella ololla. Verensokeri ylialhaalla ja oksetti. Teki mieli jäädä maahan makaamaan ja nukahtaa, jättää riisit palamaan pohjaan Simban ollessa tallilla. Pilko sipuli ja ryhdistäydy.. x__x


Tänään pikainen lähtö. Pikainen tulo, pikainen lähtö. jepjep. Pakkaaminen, laittautuminen ja pukeutuminen vaiheessa, aikaa alle tunti, Simba tahtoo meikata ja hieman kiduttaa (nyppi kulmat ;___;). Kymmenen minuuttia linkun lähtöön ja hän saa maskeerauksensa valmiiksi. Voi vittu... ja ihon rikkomista apuna vesi ja vessa paperi. Ranskanleteillä yön ollut kiharakasa nutturalle, vähän ripsaria, vaatteet päälle, kamat jotenkin laukkuun ja juoksuksi. Pidättelen väsymyksestä, stressistä ja vitutuksesta johtuvia kyyneleitä ja maksan matkan helsingin assalle. Kuski luulee varmaan jonkin sortin huoraksi..

Kotona sopivasti fiilis nyt tahdon vain olla, kun isä marmattaa siivoamisesta. Koko talo luultavasti käännetty nurin ja heitetty tuhat ja yksi tavaraa roskiin ja jokainen hyllynkulma hinkattu kiiltäväksi. Isän huudettua siitä kun minä ja siskoni ei tehdä _koskaan_ mitään, aina pitää käskeä ja me vain sotketaan, en voi muuta kuin hymyillä hänen selkänsä takana. Hölmö. Kumpikin. Hymy muuttuu itkuisiin silmiin toistuvista valituksista ja käskyistä yliväsyneille aivoille ja kun äitijokatekeeainapizzaa oli tehnyt pizzaa ja siinä oli kinkkua ja jauhelihaa. Se piti syödä. MÄ EN HALUA SYÖDÄ ÄÄLIÖT. Punaista lihaa >:(

Niin. Nyt tilanne tekstiä. Isä seisoo ja puhuu puhelimessa terassilla (jonne tästä koneelta näkyy oikein hyvin) ja pitää ulko-ovea auki. Vieläpä meidän kämpän ulko-ovea. Pitää mennä valittamaan ja saamaan huutoa, kun en kestä avonaisia ovija (miten se kirjoitetaan? ovija, ovia, oveja ?)

Inhottaa olla tälläinen nariseva teini. Inhottaa ärsyyntyä kaikesta ja olla laiska. Inhottaa huutaa vanhemmille ja inhottaa kun ne huutaa minulle. Inhottaa kun pitäisi auttaa sanomalla mitä saa heittää roskiin ja mitä ei. Inhottaa kun ei tiedä itsekkään mikä on tarpeellista ja mikä ei (kaikki on tarpeetonta, mutten osaa myöntää sitä). Inhottaa olla väsynyt. Inhottaa olla tälläinen. Inhotan itseäni kaikin tavoin. Ainakin nyt.

(Ps. ystäville;
Ah shit. Emokid & Bunny. Te jotka tätä luette. Ilmeisesti luotan teihin näin
(miljoonankolmenmiljardinviidenkymmenenpilkkuviidenneliökilometrinaluekäsienvälissä)
paljon, kun annan teidän lukea tollastakin tekstiä. Se kuitenkin on aika henk.kohtasta. Kiitti että ootte olemassa ♥)

minä tahdon -lista.

Olen siis ystävälläni Simballa. Helsingin lähellä. Tällä hetkellä hän on tallilla, minä yksin. Tilaisuudesta kii.

Ensinnäkin. Eilinen lähtö oli nopea, hätäinen ja sekava. Yhden aikaan soitto, kolmelta lähtö ja siinä ajassa ehdin tekemään ruokaa, siivoamaan huoneeni, silittämään takin, ompeluttamaan housut, laittaa hiukset & meikki ja pakkaamaan 4-5 päivän reissun kamat pieneen koululaukkuuni. Simban mutsin kyydillä kaupunkiin juna assalle, jossa kaiken päälle paniikki, kerkeänkö, minne mun pitää mennä ja oonko oikeassa junassa ?! Perillä Simba odottaa minua aivan väärässä paikassa, mahdollisimman kaukana.

Yritimme päästä sushi ravintolaan (oli kiinni) ja katsottiin Ice Age 3, 3D :nä. Ehkä paras leffa miljooniin vuosiin ja vatsalihakset meinasivat revetä. Must see again ! Simban luokse mennessä hän 'kadotti' avaimensa ja käveli paljain jaloin pitkin katuja (avaimet löysin hänen laukustaan -.-) Simban kotona ei tule olemaan muita luultavasti koko täällä oleiluni aikana. Simballa tuijotan heidän kilpikonnaansa, juodaan järkyttäviä määriä teetä, selitetään kaikesta ja alan kysellä asioita, mitä Simban tekee juuri nyt mieli. Syömisiä, materiaa, rakkautta ja ulkomaamatkailuja. Minulle samallailla. Kokemuksia, taitoja, päihteitä ja luonnetta. Teen vielä listan, mitä olisi mahdollista tehdä tämän reissuni aikana. Yksinkertaisia ja ei niin yksinkertaisia.

Me tehtiin 'minä tahdo -lista'. Siinä on kaikkea koko yön valvomisesta ruuan laittoon. Lehden lukemisesta katolla istuskeluun.

Yön valvominen tehty jo.

Juotiin koko yö teetä ja kahvia. Höpötettiin ja alettiin katsomaan leffaa viiden aikaan yöllä. Kuuden aikaan heräilemis tauko -> kahvia ja ulos istumaan. Puhuttiin hengellisiä, naurettiin ja pärskittiin kahvia tukehtumisvaarassa.
'Jokainen valitsee elämänsä suunnan'
'Huonosti tai hyvin'
'tai hyvin huonosti...'
Leffa loppui ennen kahdeksaa. Kymmentä ennen nukkumaan, vaikka alkoi olla fiilis ettei enään kannata yrittääkkään.

Tänään univajeessa käytiin kaupassa. Minä likasine hiuksineni, eilisine meikkineni ja Simban lyhyissä housuissa. Ostettiin listan toteutusta varten asioita. Jäätelöä, suklaata ja ruoka-aineksia (ruuan laitto listassa, vaikka muutenkin pakollista puuhaa). Tavarat paperipussiin, koska se oli ekologinen vaihtoehto, ja listassa luki 'elämäntapa muutos'. Simba jatkoi matkaansa pyörällä ratsastamaan, minä jäin yksin hänen kotiinsa.

Listasta tehtyä (mm.)
- Yön valvominen
- Vanhojen nostalgia biisien soittaminen
- Kaupassa käynti
- Elämäntapa muutos

ANTEEKSI TEKSTIN TASO !! Takana tosiaan vain pari tuntia unta, ei jaksa ajatella yhtään muotoilu seikkoja. Kuviakaan en tule laittamaan.

kiire.

Mutsi kyselee keittiössä aijonko aloittaa mitään harrastusta. Kysyessäni, että mitä muka, hän ehdottaa paluuta ju-jutsuun. En mä halua enään keski-ikäisten ukkojen heiteltäväksi. Katselen Vanajaveden opiston kirjasesta ensivuoden kursseja. Terveysliikuntaa ja kuvataidetta. Voisin mennä maalaus-, piirrustus- tai keramiikka kurssille. Mutta tällä kertaa tarvitsisin sinne mukaan ystävän. Joka ikinen harrastus mitä minulla on ollut, on ollut kiva ja hauska, mutta ne ovat aina kestäneet sen vuoden ja loppuneet. Olin aina yksin. Mutta ystävän raahaaminen kursseille olisi turhan hankalaa ja vapaa ehtoisien käsiä ei ylös nousisi. Ehkäpä minä pärjään ilman kursseja ja piirrän yksisteni jos saan aikaiseksi.

Iltapalaksi täytekakkua. Johonkin kadonneet selitykset maitotuotteista ja leipäpaloista. Terveellisistä vaihtoehdoista. -.-

Kuitenkin. Tänään, sopivasti kun näytän kävelevältä ruumiilta, ystävä soittaa ja kertoo, että olisi sopiva päivä lähteä hesaan. Varmaan parin tunnin päästä ja takais joskus ensi viikolla. En tiedä. Stressaa.

n_n kivaa noi äkkilähdöt.

nccy.

Nickki muuttui. Siskoni inspiroimana vaihdoin sen tuohon. Lyhenne eri nickistä. nccy, enkä yhtään tiedä miltä tuokin näyttää. Eipä ole ainakaan ääliövirheitä kuten edellisessä, olin ensiksi 'Whitout line' kunnes ystävä tajusi vihjaista minulle kuinka huono englannissa olenkaan.


Punaisen lihan ikilakko (älä koskaan sano ei koskaan) unohtuu turhan herkästi. En halua ihan oikeasti syödä sitä. Isän onnistuessa kerjätä minut mukaan kebabille, mietin mitä kebabin kanssa syön.
'Otatko kanapihvin?'
Ai helkkari. Enhän mä edes syö kebabia. Unohtuu turhan herkästi.
Kohta menen varmaan syömään jotain metukkaa ? höh.

Lämmitin eilen saunan ja unohdin sen. Kävin raflassa syömässä liian suolaista ruokaa, kampaajalla varaamassa ajan, värisilmässä ja auttamassa isää maalaamaan terassia. Tapan jääkarhuja ja edistän ilmastonmuutosta lämmittämällä minun & siskon oman saunan. Pieni lämpöluukku meidän omassa 'asunnossa', joka on lämmitetty ehkä viisi kertaa koko kämpän omistuksen aikana. Siellä on jotenkin mukavaa käydä, kun se tuntuu omalta ja erillaiselta. Jos vain jaksaisi madella sinne. Tapahtuihan tuokin, hieman myöhässä.

Isän maalatessa terassin kaiteita, tuijotan ulko-ovea vihaisesti. Mutsi häärää oven takana pyykkien kanssa ja pitää ovea auki. Pitää ulko-ovea auki. Kipitän vähän väliä laittamassa sitä uudelleen kiinni. Ikuinen ovien-auki-pitämis kammo häiritsee. Varsinkin talvella läimäyttelen ovia kiinni, vaikka sitten toisten nenien edestä. Ulkoa voi tulla kylmää, ötököitä tai siitepölyä T___T. Myös lasten ja vanhempien asuntojen välisen oven tahdon pysyvän kiinni.

Taistelen ovien kanssa aina.

Tämä päivä on ollut ihan omituinen. En ole oikein tehnyt mitään. Haahuillut ympäritaloa tai huonettani ajatuksissani. Väsymystä, turhautuneisuutta, inhoa ja paljon tyhjää. Aika kuluu tasaiseen tahtiin. Välillä otan itseäni niskasta kiinni saadakseni itseni nousemaan lattialta tekemään jotain hyödyllistä, kuten pesemään hampaat tai putsatakseni eilisiä meikkejä silmistäni. Väki stressaa pikkusiskoni rippijuhlista, mutsi leipoo gluteenitonta testikakkua ja luettelee mitä kaikkea minun tulisi siivota. Hei hyvä kun sain raahattua itseni ylös sängystä !
Tuntuu, ettei minusta yksinkertaisesti löydy energiaa mihinkään. Hörpin teetä ja istun joko koneella tai lattialla.

Stressaan tulevasta keliakianuorten leiristä luultavasti yhtä paljon kuin Väki juhlista. Majoittuminen 7-10 hengen hirsihuviloissa. Pääsen jakamaan huoneen random tuntemattoman ihmisen kanssa. 4 päivää vieraiden ihmisten keskellä, kahdensadan kilometrin päässä kotoa. Mässyleiri. Mukaan askeittain läkeroleja, vähän tupakkaa ja kirjoja. Kännykkä ja laturi. Päiväkirja? Teepusseja.

'Sitä tässä ihmettelin, miksi sun just ostetut farkut oli pesussa?'
Oikea vastaus olisi ollut, koska ne haisi tupakalle.
'Kaikki uudet vaatteet on käsitelty myrkyllä, ettei ne syttys helposti palamaan. Uudet vaatteet pitäisi aina pestä ennen käyttöä.'
Vastauksellani saan utelevan äitini hiljaiseksi. Tottahan tuokin oli, vaikken myrkkyjä oikeasti jaksakkaan pelätä.

Mutsi valittaa jättisähkölaskusta. Yödataus ♥

-

Joo.

Teksti lähti kävelemään kun alko ärsyttämään kaikki tekeminen.

Kuitenkin, runko oli:
ystävät->lahjanmetsästys->juhlat->viiniä->tupakkaa->ängstiä->krapula

boyfriend ?

Millaisen poikaystävän minä haluaisin?

Hän _ei_ saisi olla liian komea. Keskiverto möllöttäjä, jolta löytyy myös epämiellyttäviä (muttei häiritseviä) piirteitä. Ei mikään kansikuvapoika säihkyvineen hymyineen, vaan perusjätkä. Ulkonäkö nousee niin monilla nuppiin, etten osaa sellaisesta ihmisestä pitää.
Hän saisi olla hieman ahne. Sellanen joka haluaa saada haluamansa eikä luovuta. Kertoo toiveistaan ja syö karkit minunkin pussistani. Sellainen jota osaisi miellyttää, eikä mikään 'ihan sama' höperö. Mielipiteitä.
Ihminen joka osaa puhua. Kertoa päivistään kyselemättä. Soittaa kun on tapahtunut jotain mukavaa. Kertoa merkityksellisiä ja merkityksettömiä asioita. Sellainen joka osaisi kysyä mitä minulle kuuluu, tonkien minusta oikeat vastaukset, kun en löydä kerrottavaa. Silti sellainen jonka kanssa on helppoa ja luonnollista olla hiljaa. Sellainen joka saisi minutkin rohkaistua puhumaan.
Ihminen joka haluaa tehdä asioita yhdessä. Lähteä kaupunkiin ja juoda aamukahvit (teetä kylläkin). Sellainen jonka kanssa haaveilla ja suunnitella yhteistä tulevaisuutta. Sellainen joka haluaa myös perheen.
Hieman ujo ja epävarma. Kuitenkin yhdessäollessa osaisi luottaa itseensä. Sellainen joka olisi minun kanssa sen takia että tahtoo olla. Ei sen takia, että kunhan on joku, tai että 'on se kiva et on tyttöystävä'. Sellainen jolle eroaminen ei olisi helppoa.
Mielummin hoikahko kuin lihaksikas. hoikahko/normaali. Iän kasvaessa pehmeyttä lisää rutisteltavaksi. Vaikka ei sillä ole edes väliä. Kuten ei silmien värilläkään. Hiusten pituudesta minulla on kuitenkin mielipide. Ei liian pitkä kiitos ♥.
Sellainen joka osaa hymyillä minulle. Sellainen joka tahtoo koskettaa. Ottaa kainaloon ja nauttia läheisyydestä. Sellainen joka luottaa ja antaa vapautta. Sellainen joka osaa sitoutua. Ihminen joka tykkää kokkauksistani ja tulee auttamaan tiskauksesta, suudellen ensin lempeästi hymyillen niskaan.

Sellainen joka haluaa sen olevan todellista. Arvostaisi minua. Nauraisi sarkasmilleni ja osaisi huolehtia. Olisi pikkuisen mustasukkainen ja ostaisi lahjoja syntymäpäivänä ja jouluna. Hyväksyisi minut ja saisi oloni tuntumaan hyväksytyksi. Olisi jossain spesiaali. Osaisi soittaa pianoa tai laulaa karaokea rohkeasti baarissa. Suutelisi minua ollessamme kahden. Pitäisi kädestä kävellessämme kadulla. Joskus yllättäisi minut töiden/koulun jälkeen. Pidettäisiin asioita kahden keskeisenä ja näytettäisiin rakastuneilta.

Löytäisi lohduttavat sanat ja toisi elämääni tarkoitusta. Silittäisi tukkaani ja pitäisi pörrötukastani.

Osaisi rakastaa ja kertoa sen.

~~~~~~~

Girlfriend
Avrillin teinikappale.
Hyvän näköinen kundi seurustelee hölmön näköisen tytön kanssa. Toinen, kaunis, itsevarma tyttö tykkää samasesta kundista ja alkaa jahtaamaan tätä itselleen. Mikäs sen helpompaa !!1 Toinen tyttöhän on ruma ja mitätön. Totta kai kundi haluaa kauniin tytön. Ruma-tyttö ja kundi näyttävät onnellisilta mennessään katuja pitkin, mutta tottahan toki kundi on onnellisempi pitäessään kauniimpaa tyttöä kädestä. Ruma-tyttö jää itkemään. Ei hän ollut tarpeeksi hyvä. Ruma ja tyhmä kauniin ja fiksun rinnalla. Kaunis-tyttö on pojan ansainnut tahtomalla.

Vihaan tuota musiikkivideota. Naksnaksnaks päässä naksuu kun onnellisessa suhteessa oleva tyttö tulee jyrättyä meikkipellen alle.

'In a second you'll be wrapped around my finger
'cause I can, 'cause I can do it better
There's no other, so when's it gonna sink in
She's so stupid, what the hell were you thinking?'

'So come over here
And tell me what I wanna hear
Better, yet, make your girlfriend disappear
I don't wanna hear you say her name
Ever again
Because

She's like so whatever
You can do so much better
I think we should get together now
And that's what everyone's talking about'

Murrr....

~~~~~~~

uusi lukija ♥ taas iloisempi

early morning.

Jos minä saan tyttö lapsen, sen nimeksi tulee Ilona.

Jos minä saan poika lapsen, sen nimeksi tulee Jasper. Toinen nimi Robin.

Saanko molemmat?

~~~~~~~~~

Suojelen hiuksiani sateelta odottaessani linja-autoa. Musta sateenvarjo. Kuitenkin unohdan hiukseni, kun juoksen pikkutytön perään linkusta. Se jätti kännykkänsä. Pinkin samsungin. Bussikuski tööttää linja-autoa minkä ehtii ja puhelimen löytänyt mummeli huutaa tytön perään pienellä äänellään. Minä kipitän lätäköiden yli kännykkä kourassa ja saan lahjaksi hymyn tytöltä ja tämän isoäidiltä. Muutama muu bussissa istuja ei ole niin onnellinen. Bussi myöhästyy. Hiukset kastui ja muutama ihminen ärtyi, mutta tuli silti hyvä mieli. Kilttityttöfiilis. Sitten tajuan tuottavani lisää huonoa mieltä, potkiessani edessä istuvan pojan istuinta ajatuksissani. Anteeksi.

Löydän itselleni farkut. Päätän että tarvitsen niitä. Minähän tarvitsen. Ei aina auta nirsoilla. Otan parit jotka näyttävät hyvän mallisilta. Toiset ovat nätimmät, kauniisti kulutetut ja hienosti revityt. Niistä vielä koko, vähän lyhemmät ja vähän kapeammat. Tahdon sovittaa vähän kapeampaa vielä mutta ystävät hoputtavat leffaan enkä minä uskalla väittää vastaan. Sovitustilanteet ovat muutenkin perseestä.

Rakastan Harry Potter kirja sarjaa, itkin puoliveristä prissiä lukiessani ja odotukset olivat suurehkot. Aina niin kauniisti ja huolella tehtyjä leffoja ja lavasteet ♥! Esteettisen nautinnon tuottaja top 5 :ssä. Puoliverinen prinssi oli ihan erillainen verrattuna edellisiin Pottereihin. En ole varma rakastinko elokuvaa vai ärsyttikö se minua.
+ Kolme kiloa lisättyä huumoria. nauroin lähes koko ajan
+ Erittäin ihanat erikoistehosteet yms tietokone taituroinnit
+ Oli laitettu mukavasti dramaattista juonta ja sosiaalielämää sekasin
+ Tuli taas fiilis, että leffa sais jatkua ja jatkua, koskaan ei liikaa
- Leffa tungettu _täyteen_ murrosikä ongelmia ja suhdevitsejä. Tuli mieleen, että käsikirjoittaja olisi katsonut liikaa American Pie -leffoja
- Juonta oli muutettu raa'asti, monta odottamaani kohtausta jätetty kokonaan pois, tapahtumat meni erillailla ja siihen oli tungettu jotain ihan typerää ylimääräistä
- En itkenyt, vaikka olin siitä varma
- Leffa ei muistuttanut yhtäkään Potteria. Liian erillainen. Vertailussa 'liekehtivä pikari' ja tämä 'puoliverinen prissi' niin siinä on kaksi täysin erillaista elokuvaa.

Kympin läpyskäkengät minulle myynyt myyjänaikkonen vainoaa mua. Näen sen kaikkialla. Kirjastossa, kaupassa ja aina samassa paluulinkussa.
Naksnaksnaksnaks pidän sitä todella kiusallisena. Joo. Kaksi ihmistä elämässä omaa elämäänsä. Siis todella karmeaa ?

Yritän muokata kuvaa ulkoasua varten ja Failaan rajusti. Menen tuijottelemaan tallennuksia siskon digiboxsilta tyynyä halaten.

Aamulla kummi(tus) tekstaa nimppari onnittelut. Yhdeksän aikaan -.-''''''' Eihän nimipäivä ole onnittelun arvoinen asia edes. Tokkurassa jatkan unia ja sisko alkaa kerjäämään minua riparille käymään. Jotta toisin karkkia ja unohtunutta staffia. No way ! Mä nukun nyt, sit mä siivoon, laitan itteeni taas ihmiseks ja haen Emokidin ja Bunnyn kylältä. Mä en lähe ajamaan skoballa 5 kilometrin päähä korpeen. Kampaajallakin pitäisi käydä varaamassa aika.
Tämä ilta ystävien kanssa, huominen lahdessa (luultavasti yön yli). Kaverin 21v synttärit, joihin pitäisi kai lahja jostain repäistä, kun on ihan kutsut tehty.

Käytän läppäriä vaikka oma kone olisi vieressä. Tässä ei ole edes hiirtä ja huuto- ja kysymysmerkkien teko on tuskaa. Älykkyys taas huipussaan. Huomaa kuinka materialisti 'jee jotain uutta' ajatukset hyppii, vaikka tämä 'uusi' on paljon epäkäytännöllisempi. Hiljainen kyllä, joten yökäyttöön vois harkita.

seliseliseliseliseli niiiin turhaa tekstiä

♥

church on sunday.

Tuntuu että hajoo pää. Viime viikon huoleton ja rento mökkireissu vaatii veronsa ja kiskasee maton jalkojen alta niin, että pää kolahtaa betonilattiaan ja lujaa. Eiooyhtäänkivaa ja mietin jos purkais sisäistä angstia rikkomalla ikkunan tai repimällä tapettia silpuksi. Ikkunan rikkomisen voisin jollakin hienommalla taidolla naamioida vahingoksi, jos yhdistäisin viikkojamyöhässäolevan verhojen ripustamisen samaan aikaan. Voisin tehdä pari mustelmaa hakkaamalla reisiä jollakin vasaran tapaisella lisäämään uskottavuutta.

Eikö?

Kun tuntui jotenkin siltä et oon saanut elämääni fiksattua kasaan. Eipä se mitenkään kummosesti kiemuralla ole ollukkaan, mutta hetken onnellisuuspäivätwihiiIsmilingYaY(!) vietettyäni tuntuu elämän potkivan päähän entistä lujempaa. Ehkäpä kaipaan elämääni säännöllisyyttä, aamuheräämisiä ja kiireitä, jotta tuntuisi olevan merkitystä tälläkin elämällä. Herääminen sen takia että pääsee katsomaan uutta elokuvaa (vaikka Potter onkin hyvä, suorastaan ihana) on ehkä liian vähän. Pitäisi nukkua tunteja enemmän.

Ei mitään masennusta, ei mitään muuta typerää. Eiköhän tämä ole normaa.... (eikun) tavallista 16-vuotiaan angstia (vihaan tuota sanaa muuten..). Mutta ei se silti tunnu kivalta.

Bloodshot deadbeat and lack of sleep
Making you mascara bleed
tears down your face
leaving traces of my mistakes

Asiastakukkaruukkuun. Teetä olen lipittänyt tänään 'bout litran. Jos sitä joskus jaksan keittää (harvinaisen vaativa toimenpide painaa vedenkeitin päälle) keitän sitä paljon. Menee kun viinaa alkoholisteille. Hermesetaksella ylimakeutettuna. Syöpää odotellessa..

Löysin über vanhan minihameen (ostettu kirpparilta(!!) ollessani 4-5 vuotias) etsiessäni tapojenivastaisesti leffareissua varten vaatteita. Odotan jotenkin että saan syyn laittautua ja näyttää ihmiseltä (ihmisemmältä), saan laittaa taas meikkiä ja vaihtaa yökkärin arkivaatteisiin. Säätiedot uhkaavat kosteudella, joten jätän ikipörrötukan suoristamis taistelun väliin. Sisko lähtee leirille jo aamulla, ihanaa rauhaa tiedossa. Jos vielä osaisin käyttää tuon rauhan hyödykseni.

Yksi einiintuttu kaverini pyytelee synttäreilleen. Kaikki jotka ovat meistä menossa, menevät sinne ehkäpä hieman vastahakoisesti. Lähinnä kohteliaisuudesta. Keskiviikkona kai sinnekkin mentäisiin. Luultavimmin ihmiset siellä juo. Tekisi mieli vetää pää täyteen ja toisaalta olla koskematta koko litkuun.

Kännykkä on 'hukassa'. Jos vähän vaivautuisin katsomaan ympärilleni, löytäisin sen kyllä. Akkukin siitä on loppu. Ollut jo jonkin aikaa. Se oli melkein koko mökkireissunkin jossain. Nykyään on mukavampi vain olla ilman kännykkää. Tavoittamattomissa.


MISTÄ TOI HÄMÄHÄKKI TULI!!

(10 minuutin tauko)
...
...
...
.. pöydällä oli pari söpöä kirkkaan pinkkiä piharuusua piristämässä huonettani, kunnes.. Toisesta alkoi roikkumaan kammottavajättiperäinenvaaleapitkäkoipinen hämähäkki, jolloin siinä vaiheessa kirjoitin tuon capsraiskatun ylläolevan tekstin ja juoksin pirunlujaa hakemaan hämähäkkien läsnäolon syyllisen, äidin, tekemään selvää tuosta kammotuksesta. Kymmenen minuuttia meni siinä kun yritettiin yhteisvoimin hukuttaa tuota valtavaa hämähäkkiä vessan lavuaarissa vesi-käsisaippua-vessanpesumyrkky yhdisteellä. Ruusut meni tohjoksi, hämähäkki lopulta meni veden mukana putkistoihin kitumaan toivottavasti myrkkyä keuhkoissaan, lavuaari tuli pikasesti pestyä ja tukin sen tulpalla tuhlattuani ensin vessanpesuainetta muutaman desin verran hämähäkin mukana alas.

En pelkää hämähäkkejä. Ne ovat vain inhottavia (hermostunutta naurua). Ruusut meni roskiin (ei muuten minun). En tuo huoneeseeni varmasti enään yhtäkään luonnonkukkaa. Mansikoiden syöminenkin menee just ja just, koska mansikan toisella puolellahan saattaa olla ties mitä öttiäisiä?

Heh. Unohin nyt kyllä täysin mitä kaikkea piti kirjoittaa.

kolme.

Btw. siellä mökillä oli hervottoman paljon eläimiä. Kuolleita. Alakerran takkahuoneen seinälle oli ripustettu 'koristeeksi' 6 kettua ja 2 supikoiraa. Takan päällä oli kans joku isompi nisäkäs. Portaikossa oli orava, varmaan 6 näädän tapaista, kotka ja jotain. Riikinkukko ja pöllö olohuoneessa. Inhotti kaikki.

Kuitenkin viimeisenä päivänä uskaltauduin koskemaan takkahuoneen kettuihin. Silittelin niiden elotonta turkkia kuin hyvästeiksi. jokaista vuorollaan. Ne olivat tosi pehmeitä ja lämpöisiä. Jatkoin silittelyä supikoiriin ja hätkähdin turkin karkeutta. Ne kaikki siinä seinällä olivat aika hypnoottisia. Ajatuksissaan katse aina kohdistui niihin.

Minulle kuulemma sopisi kasvissyönti. Mainitasseni mielenkiinnostani kasvissyöntiä kohtaan ympärillä olevien kasvissyöjien päät nyökyttävät positiivisesti. 'Sulle sopis kasvissyönti. Oot sellanen vähän boheemi..' Ai olen mikä? No joo. Päätin alkaa kanavegetaristiksi. Ei punaista lihaa. En tykkää siitä ellei sekin ole jauhettu epämääräiseen ja epäterveelliseen muotoon jauhelihaksi. Tein päätöksen ja löysin itseni seuraavana päivänä pistämässä metukkaa leivän päälle. Idiot.

Simba alkaa ajamaan ajokorttia. Minun 17 vuotispäivään on vielä puolivuotta. Vielä vuosi kunnes pääsen itse maksamaan siitäkin ilosta. Simba muuttaa kohta omaan asuntoon. Minä jään vanhempien nurkkiin nyhjöttämään. Sillä on hevonen, kani, kilpikonna ja koira. Minä olen kaikelle allerginen. Tasan ei mee taas onnenlahjat.

----------------

Kello on 00.21.. 00.22. Minun piti tehdä jotain enkä muista yhtään mitä. Hakea juotavaa? Tehdä jotain netissä? Sammuttaa valot? Päädyn kirjoittamaan tänne.

Tästä tulee hölmö postaus. Kirjoituksia tältä päivältä (eiliseltä), nyt ja vielä myöhemmin tänään. Luen taas 'Ennen kuin kuolen' kirjaa. Niitä harvoja mitkä pitää lukea kahdesti. Ei sen takia, etten ensin ymmärtäisi, vaan koska se on niin hyvä ja muuttuu uudelleen luettuna vain paremmaksi. Katsottiin Väen kanssa Bolt. Liian lapsille tehty elokuva minun makuun. Olen yliväsynyt, ajatukset ei pysy kasassa ja koko ajan turhauttaa, kun asiat unohtuu. Tahdon muuttua toiseksi ihmiseksi, erillaiseksi. Kauniimmaksi ja itsevarmemmaksi. Tahdon kampaajalle. Koulun alkuun on alle kuukausi. Kolmisen viikkoa. Aika kuluu taas liian nopeast. Sitä ei saa pysähtymään. Se ahdistaa. Viimeiset tunnit olisin voinut käyttää viisaammin, mutta en käyttänyt. Siinä meni sekin tilaisuus. Aika on kamala käsite. Ihmisen aika on lyhyt. Liian lyhyt minulle. Tahdon olla taas 5 vuotias. En 16 vuotias ääliö teini.

Laukku makaa lattialla purkamattomana. Oikeasti olen liian väsynyt koneella oloon mutta olen silti. Olisin voinut nukahtaa jo tunteja sitten. Kun päätän sulkea koneen, alkaa joku juttelemaan mesessä. Kaikki viisästyy ja ajatusten juoksu hidastuu. Tuntuu niin tehottomalta. Tahdon nukkua koko huomisen.

Käytän liikaa sanaa 'tahdon'.

-----------------

Kello kolme.

Ajattelin maata sängyssä koko päivän. Etten nousisi _minnekkään_. Kuitenkin herättyäni totean päivän olevan nousemisen arvoinen. Vanhemmat lähtivät taas. On viimeinen kaunis päivä. Sisko panikoi aamulla. Lähtee huomenna rippileirille. Miten paljon se ottaa syötävää mukaan? Mitä se sanoo kummilleen, - jota se ei ole nähnyt kymmeneen vuoteen - , kun sen pitää pyytää se alttarille siunaamaan? Mitä se tarvitsee mukaan? Sitten se näyttää kannettavaltaan 'galleriajulkkisten' kuvia, kertoo kuka on kenenkin kanssa. Ei se niitä tunne. Se vaan kyylää tuntemattomia ja juttelee niille ja pitää kavereinaan. Itse en tuollaiseen pystyisi. Se keksii mulle galleriaan uuden nickin. En tiedä pidänkö siitä. Sitten se jättää mut yksin kotiin ja yritän räpsiä itsestäni kuvia. Ei yhtäkään hyvää. Tuntuu taas että voisin mennä punkanpohjalle.

Huomenna Bunnyn ja Blondin kanssa katsomaan uusin potteri (<3). Näyttää taas hyvin tehdyltä. Enemmän huumoriakin saatu mahtumaan mukaan. Se päättyy ilmeisesti erillailla kuin kirjasarjassa tai on muuten erillainen.

Sain taas uuden lukijan (wau). Hassua :)

Laitoin eilen pyykkiä ja unohdin pyykit koneeseen. Nyt ne on ollut siellä märkinä vuorokauden. Pitäisi jaksaa tehdä.

Se sänky kuulostaa edelleen paremmalta.

Mietin näyttäisinkö paremmalta kaljuna. Pörröinen tukka on niin vaivalloinen ja kammottava. Jos vain leikkaisin kaljuksi ja pitäisin erillaisia hattuja ja meikkaisin räväkämmin. Tyyli se olisi sekin.
Voisin oikeasti tehdä jotain. Kotona on paljon mukavampi touhuta kun on yksin, joten voisin tarttua tilaisuutteen, enkä odotella vanhempia.

ehkä tämä päivä on minua varten.

Tänään on helppoa. Leppoisaa. Tähän asti ainakin. Herättyäni väki lähtee moottoripyöräilemään, kauas ja pitkäksi aikaa. Siskon kanssa kotona. Aurinkokin paistaa ja otan aurinkoa.

Kuljen tietokoneen ja pihan välillä. Koneella käyn vain kurkkaamassa ja totean kerta toisensa jälkeen ettei siellä ole mitään. Levitän terassille patjan, otan puhelimen ja kuulokkeet, kirjan, aurinkovoiteen ja 'x-tran appelsiini light' pullon. Taivas on ihanan sininen ja auringon ympärillä leijailee pienen pieniä, valkoisia pilviä. Kuuntelen musiikkia lähinnä vain sen takia, etten kuulisi mehiläisten pörräävän ympärilläni. Ne eivät voi häiritä minua, jos en huomaa niitä.
Sivelen aurinkovoiteen parhaani mukaan ja luen kirjaani. En edes tiedä kauanko ulkona olin. Oli lämmintä ja mukavaa.

Siirrän siskoni läppäriltä j-rockia muistitikulle. En sitä itse kuuntele, mutta ajattelin lähettää sitä ystävilleni. He saattaisivat pitää siitä. Vanhemmat tulevat kotiin ja lähtevät heti pizzalle. Sisko lähtee Matrixsille ja jään taas yksin.

Tahdon oman kodin. Oman parvekkeen ja tummansiniset ovet. Tahdon irtaantua vanhempien hoivasta ja itsenäistyä. Jättää asiani omalle vastuulle. Tehdä omia 'hae kaupasta' lappuja ja ripustaa tauluja seinille. Kutsua ihmisiä kylään mielen mukaan ja lähteä itse, ilman että tarvitsee siitä erikseen ilmoittaa. Saati sitten kysyä.


Huviksi minusta;
- En omista poikaystävää, lemmikkejä taikka itsevarmuutta
- Keliaakikko, astma ja kasa allergioita
- Tykkään kesästä
- Rakastan läkerol cactuksia ja limpparia
- Tykkään kirjoista, elokuvista ja kynttilöiden polttelusta
- Tahtoisin matkustaa etelään
- Lempiväri tumman sininen
- Tykkään itämaisista ja mausteisista ruuista ja salaateista.
- Opiskelen lähihoitajaksi toistavuotta
- Olen kauris
- Luotan harvaan, vain ystävyyden ansainneisiin
- Moni minut tavannut ei tiedä todellista luonnettani
- Ruskeat, käkkärät, pitkät hiukset ja ruskeat silmät
- Kun kuuntelen musiikkia, kuuntelen linkin parkkia, fall ou boyta, the offspringia jne.
- Minulla on melkein aina kylmä, ja vihaan kylmyyttä
- Kotona aina lämpö-/kylpytakki päällä
- Tykkään olla yksin
- Rakastan vauhdikkuutta ja extremeä
- Säästän kaikki ruusut, jos onnitun kuivaamaan ne ajoissa
- Omistan liian vähän vaatteita, koska en jaksa ostaa niitä
- Olen säästeliäs rahan suhteen. En osaa käyttää sitä
- Realisti
- Juon silloin tällöin. About kerran kuussa. Silloin saatan polttaa päätöksistäni riippumatta
- 167 cm pitkä
- Olen käynyt Bulgariassa, Turkissa ja Teneriffalla. Ruotsissa, Norjassa ja Virossa
- Kokkaaminen on kivaa
- Asun pikkupaikkakunnalla
- Olen liikaa koneella
- Liikun liian vähän
- Tahdon muuttaa omaan kotiin
- Tahdon kasvaa aikuiseksi
- Koska en osaa olla lapsi
- Keräilen/keräilin kilpikonna esineitä. Niitä on paljon
- Lähes kaikki on huoneessani sinistä, valkoista tai mustaa
- En ole hyvä tai huono koulussa
- En jaksa lukea kokeisiin
- Monet äänet ärsyttävät ja menetän helposti hermot jos joudun kuuntelemaan niitä
- Menetän hermoni muutenkin helposti
- En tykkää uimisesta, koska se on kylmää
- Lentopallo on kivaa
- Ja pesis
- En jaksa tehdä hiuksilleni yleensä koskaan mitään
- Huoneeni on aina sekaisin
- Olen aina sisällä. Ulkona on joko ötököitä, kylmä tai märkää
- Vihaan linja-auton odottamista pakkasessa
- Asun paritalossa. Toisessa asunnossa asuu vanhemmat, toisessa minä ja sisko
- Olen huono tutustumaan kehenkään. Liian ujo
- Tykkään kalastaa, piirtää ja laulaa yksin
- Aijon opiskella fysioterapeutiksi
- Olen hyvä matikassa, huono kielissä
- Joskus pelkään ihmisiä
- Minulta menee senat sakasin
- Tahdon löytää rakkauden
- Tahdon terveen elämän
- Olen pienenä ollut näpistelijä
- Olen syntynyt aivan vuoden lopulla
- Ystäväni aloittaa kohta ajokortin ajamisen ja minä odottelen 17 vuotis syntymäpäivääni
- Haluaisin aloittaa uimisen
- Rakastan Houkutus saagaa, mutta elokuva oli huono
- Harry Potterit ovat ihania ja niin ovat elokuvatkin
- Fantasiakirjat ovat parhaita
- Joskus tahtoisin tietää mitä ihmiset ajattelevat minusta
- Tahdon tietää mitä minun pitäisi tehdä jotta eläisin elämäni oikein
- Joskus ikävöin menneitä päiviä, käytettyä aikaa. Niitä ei saa koskaan takaisin
- Uppoan usein ajatuksiini, tuijottelemaan ulos ikkunasta
- Tahdon ettei kesä lopu ikinä
- Tahdon löytää taikamaailman
- Tahdon hymyillä ja nauraa useammin
- Tahdon olla rohkeampi
- Tahdon päämääriä
- Tahdon että ihmiset pitäisivät minusta

Tahdon elää tämän päivän huomennakin. Tahdon oman auringon. Tahdon jäädä näin. Tahdon nukkua kaksi päivää putkeen. Tahdon valvoa viikon. Tahdon nähdä suden ja tahdon jättää jotain kuoltuani. Tahdon lisätunnin jokaiseen päivään ja tahdon elää sata vuotiaaksi. Tahdon olla täysin terve, henkisesti ja fyysisesti. Tahdon unohtaa kaiken ja muistaa enemmän.

Tahdon asioita, joita en tiedä edes olevan olemassa.

huoleton viikko huolilla.

Tulin mökiltä, raahasin kamat huoneeseen ja käynnistin koneen. Se piti samaa karmeaa ääntä, mutta se kai loppu tai totuin siihen. Sisko huutaa jatkuvaa äidille. Raivoaa siitä, kun tämä repi johdot digiboksista, ettei ukkonen riko. Nyt jäi kaikki ohjelmat tallentamatta.


Mökki oli tilava ja hieno. Puutteellinen kylläkin. Keittiö oli täynnä suunnitteluvirheitä ja astioita puuttui. Poreammekkin osoittautui laimeaksi. Tilaa kuitenkin oli, meillä nuorilla koko alakerta käytössä. Simba (my friend) tuli heti perjantaina. Sanoi olevansa pari päivää, lähtevänsä maanantaina tai tiistaina. Lähtö venähti tiistaista keskiviikkoon, keskiviikosta torstaihin. Simba on ikuinen optimisti, hieman häseltäjä ja hajamielinen, itsevarma ja ystävällinen. Ja parasta hänessä on, että hän on täysin oma itsensä. Se tulee hyvin toimeen siskoni kanssa, jonka takia sain välillä omaa rauhaa. Hän saa oloni tuntemaan täysin hyväksytyksi, hän on eläin rakas, kasvissyöjä ja samoin kuin minä, kirjojen ja elokuvien ystävä.
Me soudeltiin (pudotin airon keskellä järveä), heiteltiin virveliä, uidaan, saunotaan, lojutaan poreammeessa, tuijotetaan siskon uudelta läppäriltä elokuvia (kaikki ihan surkeita), pelataan lautapeliä (johon keksimme juonia). Iltaisin suunnitellaan hiusten värejä, laitetaan kynsiä ja nypitään kulmia, piirrellään kuulakärkikynillä kuvia, isoja ja pienia, ympäri kroppaa. Minulta löytyi perhonen lantiolta, suuret siivet selästä, paholaisen tapainen pohkeesta, selkärangan luut, sisilisko kämmenen selkäpuolelta ja hedelmiä niskasta. Häneen tihrustin koristeellisen tikarin pohkeeseen, hyvän ja pahan omatunnon kuiskuttamaan niskaan, alaselkään kuvion ja selkään ison maailmanpyörän. Omat kuvani ovat ainakin joko pyyhkiytyneet pois tai muistuttavat haaleaa mustelmaa.
Luimme samaa kirjaa vuorotellen. Toinen luki ja toinen pelasi mökillä olevan 6v. pikkupojan (sanotaanpa peukaloinen) ds:ssää tai psp:tä. Kirja oli tämä Ennen kuin kuolen, joka oli aivan ihana.

Kirjasta; Tyttö (Tessa) sairastaa leukemiaa, on luopunut hoidoista. Sairaus etenee ja hän tekee listan asioista mitä haluaa tehdä. Kirjassa listaa ei paljasteta, vaan lukemalla saa tietää. Tessa kirjan alussa suhtautuu maailmaan agressiivisesti, vihaisesti. Listan ensimmäiset asiat ovat negatiivisia, huumeita ja seksiä. Mutta mitä pidemmälle kirjaa lukee, sitä enemmän hän muuttuu positiiviseksi, ihailee maailman yksityiskohtia, tekee ihania asioita. Sairaus etenee koko ajan ja Tessan aika vähenee. Kirja kerrotaan todella hyvin. Huumoria, surua ja rakkautta. Kaikkien pitäisi lukea. Teki mieli mennä googlettamaan tietoa leukemiasta ja kurkata etukäteen, mitä listassa on.

Simban kanssa käytiin parhaat keskustelut savusaunassa. Pimeässä saunassa on kai jotain taikaa. Siellähän ukotkin asiat puhuu. Parilla siiderillä toki saattoi olla osansa.. Me keskusteltiin kaikesta. Miehistä, esivaikutelmista.. Mietittiin mitä ihmiset meistä ajattelee. Puhuttiin horoskoopeista. Kauris tulee toimeen kauriin kanssa. Kauriitahan me ollaan. Ravattiin saunan, terassinh, järven ja poreammeen välillä parikin tuntia.

Meidän perheen lisäksi mukana oli siis ystäväperhe (Herra T, Rouva H ja peukaloinen), Simba melkein koko viikon ja siskon poikaystävä 3 viimeistä päivää. Ystäväperhe on mukava, Herra Tstä en tosin oikein tiedä, mutta Rouva Hn kanssa oli mukava jutellakkin. Heidän poika Peukaloinen on 6 vuotias, hieman autistinen, keskosena syntynyt, elävä luuranko. Laihin lapsi mitä olen nähnyt. Kylkiluut näkyvät aina, kuten kaikki muutkin luut. Ruoka ei uppoa, koskaan ei ole kiva syödä. Suklaamurokupista oli aamulla mennyt lusikallinen puolessa tunnissa. Autismin takia se saattaa ruokapöydässä upota omaan maailmaansa, ja sen syömään herättely on vaikeaa. Se leikki paljon yksisteen. Yleensä olen leikkinyt hänen kanssaan, mutta Simban ollessa mukana, se jäi. Sen takia hän on kutsunut minua tyttöystäväkseen, vaikka olemmekin nykyään vain kavereita :) Maailma uhkasi kaatua, kun hävisi hän yhden krokettipelin neljästä, kaikki oli epäreilua. Se on hieman erillainen, mutta ihana lapsi.

Xon puistossa käväisimme. Sisko ja Simba kokeilivat sumopainia ja minä Rodeoa. Kummatkin huvittavan näköistä puuhaa. Siskon poikaystävä tuli tiistaina mökille, Piikiksi sitä aijemmin kutsuin, mutta reissun jälkeen löytyi parempi nimitys. Hän on sitten tästä eteenpäin Matrix. Sisko ja Matrix valtasivat alakerran makuuhuoneen, nukuin viimeiset yöt Simban kanssa takkahuoneessa. Siellä nukkuminen oli tuskaa. Kärpäset pyöri ympärillä ja ikkunoista tulvi valoa ja lämpöä. Simban lähtöaamuna heräsin puoli seitsemältä, hiivin hiljaa rappusia ylös toisten nukkuessa, haen palan kurkkua ja lasin kokista ja hiivin alakerran ovelle, matkalla ulos. Hiljaisuus loppuu siihen rämpyttäessäni ovea. Ei aukea. Sitten yläkertaan.
Kaikki olivat väsyneitä sinä päivänä. Vanha väki oli hieman huono vointinen edellispäivän viininjuonnin jäljiltä. Koko viikon ne joi, aloittivat heti kun sisään pääsivät, mutta viini pisti pään sekasin.

Päivä oli huonoin kaikista. Simban läsnä olo sai ajan kulumaan nopeasti, nyt se mateli. Illalla tuli vähän riideltyäkin. Ihmiset menivät ajoissa nukkumaan, minäkin. Neljä tuntia yritin unta saada. Välillä luovutin. Liian väsynyt. Tuijotin ikkunasta näkyvää kultaista kuunsirppiä, hain allergia lääkkeen tukkoisuuteen, luin, tuijotin taas ulos, kuuntelin tuhottomasti Linkin parkkia ja mietin uutta soittoääntä. Oli liian kuuma, otin täkin pois. Aloin stressaamaan syksyllä alkavia ruuanvalmistus tunteja ja sen opettajaa, meidän ryhmänohjaajaa, kuuntelin lisää musiikkia ja yritin nukkua. Kärpäset iskivät taas ja raahasin sijauspatjani kodinhoitohuoneeseen, jossa oli pimeää ja kärpäsetöntä, mutta huriseva pakastin ja järvivedestä märkiä uimapukuja haisemassa. Pelkkä sijauspatja oli turhan kova nukkumiseen. Vuodatin pari kyyneltä ja sain unta, kun pakastin lopetti hetkeksi hurisemisen.
Aamulla olin tyytyväinen nukkumapaikastani. Kukaan ei löytänyt minua aluksi ja äänet eivät häirinneet niin paljoa.

Paluumatka oli inhottava. Sisko ja Matrix nuoleskelivat takana, olin väsynyt ja kiukkuinen. Ystävät ovat Bunnyn luona ja olen liian hermoraunio jaksaakseni lähteä sinne. Ja vain reissun viimeisen vuorokauden takia.
Kotona on ihana olla.
Oma sänky, kone ja huone. Oma rauha. Eikä ole kärpäsiä.

Tuli vähän iso ja sekava postaus. ):

kirottu kesäteatteri

Mökötän hiljaa etupenkillä äidin vieressä. Menin lupautumaan lähtemään sinne teatteriin. Kotona valitsin mahdollisimman fiksun näköiset vaatteet, laitoin hiuksia nätimmin ja hoin päässäni ei se niin kamalaa ole. 3 minuuttia ennen lähtöä mietin mitä mutsi teatterista oikein kertoi. Nimi ei tule mieleen, mutta se sanoi ettei se mene jos sataa.. Se on kesäteatteri.
Vaihdan kaikki vaatteet, äkkiä sillä ei olekkaan väliä miltä näytän. Raivoan äidille, ettei tämä voinut huomauttaa sen olevan kesäteatteri. Paksummat sukat, neuletakki ja siskon minulle-liian-iso-syystakki ja autoon istumaan. Väki kummastelee vaatemäärääni, siellä on kesä, mutta minulla on jo sisällä kylmä, joten varmasti on ulkonakin.
Äiti avaa suunsa ennen kaupunkia. Kysyy haluanko jotain mässyä. Tahdon läkeroleja. Suussa on paha maku.


Kesäteatteri on täynnä eläkeläisiä ja keski-ikäisiä ihmisiä. Alussa näyttelijöistä 2 rahasti ohjelmalehtisiä 2 euron kiskurihintaan. Näyttelijöitä on 8, joista 7 on miehiä. 'Bändi' sisältää myös 4 miestä. Mahtoi olla naisella hauskaa harjoituksissa. Näytelmässä on liikaa musiikkia, josta en oikein edes pitänyt. Rooleista löytyy perverssi saksalainen tanssinopettaja ruoskansa ja hitlerpukunsa kanssa ja herkkähermoinen urheilija poika, jonka jännityskohtauksista minulle tulee mieleen Skinssin JJ. Suurimmaksi osaksi tuijotan lavasteita ja puuta niiden takana. Läkerol koko ajan kielelellä yrtiän välttää näyttelijöiden katsomista. En osaa tuijottaa ihmisiä. Pari hauskaakin vitsiä joille hymyilin ja ärsyttävää suomalaista alapäävitsailua. Palatessamme autoille pari äidin kaveria tulee juttelemaan kävellessämme. En edes vilkaise heitä, miksi pitäisi? Olisin voinut olla koko illan kotona yksin, siitä minä nautin, mutta vaihdoin sen huonoon näytelmään.

Miksi? I don't know..

Ehkä siksi että kävi äitiä sääliksi, tämän kysellessä minua koko ajan mukaan. Isä päätti jättää menemättä. Tosi kilttiä. Näytelmäkin tuntui huonolta ja ärsyttävältä vain siksi, koska asennoiduin siihen niin. En tule nauttimaan tästä. Oma vika sekin.

Aamulla herään tavallista väsyneempänä, keitän kupin teetä ja menen koneelle. Pari tuntia aikaa lähtöön ja siellä sataa. Joudun menemään vakiovuorolla tapojeni vastaisesti. Koulumatkatuki korttini käy myös pikavuoroissa, joten olen tottunut menemään niillä. Ne eivät pysähdy kertaakaan ennen kaupunkia ja niissä on hyvät istuimet.
Simbaan sain yhteyttä. Se haluaa lainata pari potteria. Ei yhtään paksumpia kirjoja jo valmiiksi ison kirjakasan päälle. Tarvitsen matkalle toisen laukun niitä varten.

grow.

Grow, yksi parhaista älypeleistä mitä tiedän :) Pitää klikkailla tavaroita/asioita oikeassa järjestyksessä, jotta saa pelin läpi. Ihanaa miettimistä.

Tietokoneeni surisee inhottavasti, yrittäessäni käynnistää sitä. Tuulettimessa jotain vikaa isän mukaan. En uskalla käyttää sitä. Luultavasti sekin meni siinä, kun äiti sitä siirrelly pois tieltä siivotessa. Voisi siirrellä varovaisemmin.
Totean, ettei pakkaamisesta tule mitään. Tarvitsen kaikkea ennen lähtöä ja vaatteitakin on pestävä. Kaikki pitää jättää lähtöaamulle. Kuten aina. En vain koskaan tule ajatelleeksi tätä aloittaessani pakkaamisen. Siivouskin jäi helpoksi. Vessojen pesuksi. Mansikat edelleen keräämättä, mutta siellä sataa. Ei kai niitä sateessa tarvitse kerätä?


En pidä tästä yhtään. Ystäväni (sanotaanpa vaikka Simba) ei vastaa puhelimeen. Simba on tulossa mökille about 3 päiväksi ja hänet pitäisi saada meille ennen kuin lähdemme. Mutta, Simban puhelin on yleisesti ottaen aina pois päältä, hukassa tai äänettömällä, joten parhaassa tapauksessa saan taas soittaa tämän isälle, saadakseni viestini perille.
Tahtoisin vain olla ja lukea. Huomenna Bunnyn luokse ja seuraavana päivänä lähtö. Isä rukoilee, että lähtisin äidin kanssa teatteriin tänään hänen puolestaan. 'Pliiiiiiis' samalla äänen sävyllä kuin 6 vuotias poika joka haluaa jälkkärin ennen ruokaa. Kumpikaan meistä ei halua lähteä. Sisko elää kuten aina ennenkin. Kodin ja Piikin (se sen poikaystävä) kodin välillä. Nukkuu kahteen ja tekee kasvisruokiaan.

Olen ollut joku ihmeen pelifriikki viikon-pari. Lautapelit (erityisesti monopoli) on kaivettu kaapista ja niitä sitten siskon kanssa pelattu yöllä. Äiti herännyt ja etsinyt mistä kuuluu ihme kolahduksia, tarkistanut jääkaapin ja pakastimen. Tullut vilkaisemaan nukutaanko me ja löytänyt muutaman yön etsinnän jälkeen äänen lähteen. Nopan.
Playstation kaivettu lipaston laatikosta ja sillä pyörii siskon kavereilta lainattuja pelejä. Kaikesta huomaa että on kesä. On liikaa aikaa.

3 päivää lähtöön.

Pöytäni on täynnä suosikki pätkiäni kirjoista. Kun sellainen tulee vastaan, on valkoinen pöytäni lähellä ja lyihykynällä saan kirjoitettua pätkän ylös ja pääsen jatkamaan lukemista. Jos olen muualla lukemassa, käännän sivun alakulman merkiksi ja kirjoitan sen myöhemmin. Aina joskus siisteyden kannalta kumitan kaikki pois, mutta aina sinne tulee niitä lisää.
Siellä on myös minun parin seuraavan päivän 'työlistani';
• Käy kirjastossa
• Pakkaa
• Siivoa
• Ikkunan pesu
• ....

Tänään en saanut aikaiseksi kuin kirjasto reissun. Luin viimeisen kirjani eilen illalla, joten tuo muuttui heti kiireisimmäksi.
• Angie Sage, Septimus Heap - Varjo, Septimus Heap - Peili.
• Eoin Colfer, Artemis Fowl - Aikaparadoksi.
• Cornelia Funke, Musteloitsu.
• (kauan metsästetty) Jenny Downham, Ennen kuin kuolen.
Edelleen yritin löytää Artemis Fowl - Tehtävä pohjoisessa, joka minulta on jäänyt sarjassa välistä, mutta kirjasto ihmiset ovat hukanneet sen jonnekkin.
Yli 2000 sivua luettavaa. Selviän sen mökkiviikonkin. Ihanaa.


Äiti hoiti ikkunan pesun. Ja joudun taas ulos keräämään mansikoita hämähäkkien sekaan. Niitä on paljon. Tiedän koska niitä näkyy joka paikassa. Ei houkuta yhtään, enkä minä niitä mansikoita kuitenkaan syö. Mutta joskus vaan pitää. *kuolema*

Tämä päivä kuuluu näihin 'ok' päiviin. Varsin mukavaa ajan kulua, mutta reissun lähestyessä Väki alkaa hermostua pikku hiljaa kaikesta, siivoamisesta, pakkaamisesta, mukaan lähtevistä ystävistä.

miksi tämä kaikki?

Äiti ei jostain syystä vaivautunutkaan pesemään ikkunoita. Kiitos äiti. Sen takiahan mä peruin kavereiden vierailun. Kiitos. Kyllä taas ottaa päähän.

Äiti katselee netistä Viron matkoja. Lähdettäisiin sinne tämän kuun aikana. Olen tietenkin ihan iloinen tuosta, ulkomailla käyminen on aina mukavaa. Väki kerrankin ei ole tunkemassa minua ja siskoani johonkin varapetiin samaan huoneeseen, vaan saisimme oman huoneen. Kiitos (Mitä luksusta?! Kunnon yöunet). Minä tahtoisin samaan hotelliin kuin viimeksi. Hotelli Viruun. Hissillä alas ja 5 metriä ovesta ulos niin jo ollaan varsin isossa kauppakeskuksessa. Matkan miinuspuolet;
• Matkalle lähdettäisiin 18 päivä (mökiltä paluu 17 päivä), joten mitä todennäköisemmin, uusimman Potter leffan näkeminen viivästyisi (mä tosissaan tahdon nähdä sen. Ahh taikuutta).
• Reissuun lähtisi myös joku isän työkaverin perhe. Heillä on samalla tavalla 2 murkkuikäistä tyttöä, joiden kanssa 'pitäisi' olla. Luultavasti heidän seuransa on ohitettavissa tiettyyn rajaan asti.
• Tosiaan. Matka olisi heti mökkireissun jälkeisenä päivänä, joten aika uuvuttavaa.

Raivostuttavinta koko hommassa on ehkä se, että vanhemmat pitkittävät minun muuttoani omaan kotiin, sanomalla 'jos me saadaan pitää työmme..'. Ymmärrän sen täysin. Jos kummatkin menettävät työnsä, tulee aika hankalat ajat. Lama. Ja sitten samalla Väki (= vanhemmat) haaveilee etelän matkoista, viron reissuista ja euroopan kiertämisestä asuntovaunussa. Ja ostivat tietenkin siskolle hitavahkon kannettavan. Muutaman viikon he ovat miettineen, jos lähdettäisiin jonnekin lämpöiseen maahan ensi kesänä kokonaiseksi kuukaudeksi. Jepp..
Silti, tänään juuri ennen kuin äiti alkoi puhua mitään matkustamisesta, pesukone ilmoitti tahtovansa eläkkeelle, vinkumalla ikävästi pyörittäessään pyykkiä. Uusimisen tarpeessa siis. Kuten oli lämpövesivaraajamme ja kuten on myös kuivausrumpumme. Pyykkien ripustaminenhan ei käy. Kuitenkin aika tarpeellisia hankintoja lähitulevaisuudessa. Minä kun olen aina ollut ihminen joka ostaa kaikkea tarpeellista, ennen hupeja. Ja muutenkin aika pihi. Joten kysyttyäni eikö se pesukone olisi ajankohtaisempi hankinta kohde, sain vastaukseksi vain 'Jos me nyt sitä tarvitsemme, me lainataan rahaa sulta. Eiks vaan?' ja hymyä päälle. Jaah. Toki. Hienoa.

Typerä tupla postaus. Ei näitä. Luultavasti pesen tuon ikkunan itse, kylmyydestä, laiskuudesta ja taidottomuudesta huolimatta ja tienaan kympin siitäkin. Hyvänä uutisena tänään kuulin, että vanhemmat ovat keskiviikkona menossa katsomaan teatteria ja torstaina saan kyydin kotiin kaupungilta, joten ei tarvitse lähtee ystävältä liian aikaisin.

Ja nyt tajusin, että minulta menee koko ajan ohi ohjelmia, joita haluaisin katsoa.

ei otsikkoa.

Tänään olen vain lukenut. Herännyt ja mennyt olohuoneen tummanvihreälle nahkasovalle, laittanut kirjan käsinojalle, kääriytynyt punaiseen vilttiin (vaikka olikin jo lämpö-/aamutakki lämmittämässä valmiiksi) ja aloin ahmimaan kirjaimia silmilläni. Tuokin kirja on ihan pian luettu, vaivaiset 50 sivua jäljellä. Tämä on toodella huono puoli kirjoissa. Kun ne on kerran luettu, niistä ei saa enään sitä samaa iloa uudestaan. Tietenkin olen ostanut kirjoja omaksi, niitä parhaita, joita sitten luen uudestaan ja uudestaan. Mutta koskaan se ei ole niin hyvä kuin ensimmäisellä kerralla luettuna.

Kyllä, tämä päivä alkoi paremmin. En herännyt meteliin ja kolinaan. Ei ollut kukaan aamulla häärimässä ympärillä. Tosin luultavasti parin tunnin sisällä saan alkaa siirtelemään tietokonetta, ja tavaroita pois jotta saadaan pöytä siirrettyä pois ikkunan tieltä. Muiden ikkunoiden kiiltäessä puhtaana, minun ikkunassani kärpäsen poikaset mutustavat pintalikaa pois. Huoneeni näyttää oudolta ja vieraalta, valoisammalta ja siistimmältä, kun pöydän kuivatut ruusut ja muut koristeet on siirretty väliaikaisesti muualle ja verhot on (suurella vaivalla ja pähkäilyllä) otettu pois pestäväksi. Näytön laitoin takaisin paikalleen, kun olin herättänyt siskon puoli kolmen aikoihin. Ketään ei kuitenkaan enään kiinnosta pitää kiirettä ikkunani kanssa. Tuntuu että aika loppuu kesken. Loppu viikko menee touhutessa, enemmän tai vähemmän. Huomenna täytyy mennä kirjastoon (lainaamaan hyllyt tyhjiksi mökkiviikkoa varten)ja siivota, keskiviikkona pitää pakata (mökkireissun takia taas..), torstaina Bunnyn syntymäpäivää juhlistamaan ja perjantaina onkin jo lähtö ?! Yksi vanhemmista ystävistäni tulee mukaan. Mutta vain muutamaksi päiväksi. Tahdon päästä xon-puistoon, koska janoan päästä kokeilemaan mekaanista rodeo härkää (jossa tämä ystäväni on kuulemma loistava) ja muita ihania pikku laitteita, jotka saavat vereni kihisemään andrealiinista.

eilen oli helppo hymyillä. tänään ei.

'Uusi pehmeämpi laatu' lukee nenäliinapaketissa. Ei siinä minusta yhtään eroa ole. Yhtälailla sekin kuivattaa kasvojani eikä siitä ole apua kyynelista turvonneihin silmiini. Eipä oikein mistään ole. Rasvaan silmän alusia aina tilaisuuden tullen.
Kaikki on tänään niin perseestä. Olin jo eilen varautunut siihen, että pitää siivota ja laittaa kämppää kuntoon, ei olisi mikään tavanomainen lusmuilu päivä, mutta siinä vaiheessa kun isä huutaa minua ja siskoa pesemään ikkunoita, samalla kun itse pelaa nettipokeria, alkoi hermot palaa. Ei se mitään, olisin voinut hyvin siivota kaikessa vitutuksessani, mutta kun kaikki sanovat joka välissä jotain, mitä en halua kuulla, liittyen mökkiviikon pilaamiseen tai töihin, päässä naksahti jotain. Kiukkuan kuin pieni lapsi ja yritän kyyneleiden lomasta itkuni syytä selittää, vaikka en tiedä sitä täysin itsekkään. Tiedän vain että tänään ei ole yhtään hyvä päivä ja tahdon vain nukkua huomenna.

Olen turhautunut, kiukkuinen ja keskittymiskyky on nolla, kirjaa lukiessa tajuan tujottelevani tuulessa heiluvia puita ja seuraavaksi lattiaa. Eilen oli helppo hymyillä, kävellessä kaupungin katuja pitkin katsellen vieressä marssivaa paraatia. Paraatia, joka oli vähintään kilometrin pituinen ja siinä oli helposti tuhat ihmistä, kävelemässä laulamassa ja soittamassa viulua, kansallispuvuissa. Oli ihmisiä norjasta, islannista, ruotsista... ympäri suomea. Oli helppo hymyillä lidlin ylinopealle kassatädille ja linkkuasemalla juttelemaan tulleille juopuneille ukoille.
Helppo hymyillä vielä illalla pelatessa monopolia ja jotain terroristien tappo peliä siskon kanssa. Mutta herätessä inhottavaan kolinaan ja paukkeeseen ei päivä voi hyvin alkaa.

Kerään mansikoita varovasti inhoilme kavoillani väistellen hämähäkkejä ja mädäntyneitä yksilöitä. Sitäkään en olisi halunnut tehdä. En olisi halunnut astuakkaan ulos kesän kylmimpänä päivänä tuuleen ja kylmyyteen. Sisälläkin on kylmä. Liian kylmä. Harkitsen patterin päälle laittamista. Yritän käynnistää koneen, mutta tajuan että olen irrottanut siitä näytön. Mikään ei onnistu.

seitsemän ihmettä.

Kirjaa lukiessani, ajatukseni pysähtyvät kahteen sanaan. Seitsemän ihmettä.
Butler kävi luetteloa läpi mielessään. >>Mutta ihmeitähän on vain seitsemän.>>
>>Alun perin niitä oli yksitoista>>, Mulch sanoi.
Lähes kaikki ovat varmasti sanoneet jotakin pilkallisesti/vitsikkäästi kahdeksanneksi ihmeeksi. Minä ainakin, usein. Ja en edes tiennyt mitä ne seitsemän olivat. Pakko irtaantua tarinasta ja avata kone jotta pääsen googlettamaan.

Odotan oikeasti jotain kiinnostavaa. Jotain luonnotonta ja oikeasti ihmettä. Fantasiaa täyteen buukatut aivoni kuvittelevat heti jotain taikuuden omaista. Jotain johon liittyy painovoiman kumoamista (ilman teknologiaa) ja ihmeellisiä henkilöitä.
Löydän itseni tiedon (epävarman sellaisen) lähteestä wikipediasta, jossa esitellään antiikin kreikan maalausta kuvaamassa jumalien rakennuksia. Uuden ajan seitsemän ihmeet saivan minut pettymään. Jotain rakennuksia. Golden gate ja Kanaalitunneli. Todellisuus on tylsää.

Todellisuus ei ole minua varten.


Isä tulee kotiin ja äksyää, kun en ole astunut ulos ollenkaan. Ihmettelee eikö me käydä koskaan ulkona. Mitä ihmettä mä siellä tekisin? Sisällä on paljon mukavampaa. Tekee vaan mieli mennä peiton alle ja nukahtaa. Cosmopolitanin lehdessä mukana tulleet drinkki ohje kortit lojuvat pöydälläni. Tekisi mieli lähteä kauppaan, ostaa tarvikkeita, limejätiivisteitämehujalimonadiamausteita ja tehdä ja maistella. Alkoholittomia tietenkin. Alkoholipitoisiin drinkkeihin tarvitsisi niin montaa ja kallista juomaa ettei huvita. Laittaa kauniisiin laseihin ja koristella värikkäillä hedelmillä.

Jos joskus jaksaisi tehdä jotain. Eilen loppui energia ja elän uupumuksen vallassa.

missä noppa on?

Illalla kysäisin siskolta huvittaisiko pelata. Kaivoimme pari lautapelia esiin, otimme tyynyt ja menimme huoneeni lattialle huvittelemaan. Scrabble, monopoli, game of life... Siskon kannalta ikävä juttu. Voitin kaikissa ja sisko otti pistelasku vihkomme ja kirjoitti kaiken maailman kiroamisiaan tikkukirjaimilla kera söps-äksy irvistysten, sanomatta sanaakaan. 'I hate u >:('. Se osaa vääntää häviönsä leikiksi ja hetken sanattoman kiroamisen jälkeen hän yhtyy nauruuni.
Kello 23.00, 00.30, 01,45, 03.06....

Äiti herättää minut. Olen ihan hämmentynyt. Nukuinko koko päivän? Äiti kotona? Ei. Hän vain tuli ruokatunnille. 'Otatko perunoita?'
Seuraava hämmennys. Sisko heräsi ennen kahtatoista. Ensimmäinen kerta koko lomalla, ilman että hän olisi lähdössä jonnekkin.
esim. tilanne eilen, kun hän lähti lempäälään ennen kymmentä ja kun heräsin 11 aikaan olin tietenkin koko päivän ihan hiljaa jotta sisko ei heräisi. Ihmetellä sitten kolmen aikaan kun koko ihminen ei ole paikalla, kun aijon herättää hänet, ennen kuin töistä palaava isä ehtii nähdä.

Olen uppoutunut taas kirjoihin (Artemis Fowl -sarja menossa. Suosittelen taas). Ahmin tekstiä jatkuvaan. Kappaleiden välissä myös ostanut sopivat collegehousut (joissa on jokin ihme nilon nauha joka repii ihoni verille) ja muuta tarpeellista ja tarpeetonta (lakana entisen puhkikulutetun tilalle ja läkerol askeja myrkyttämään kehoni makeutusaineilla). Äiti ehdottelee minulle pientä ikkunan pesu projektia (minä siivoomassa yksin talon 12 ikkunaa) kun sisko rahapulastaan huolimatta haluaa jättää väliin. Mansikkamaasta löytyy joka aamu enemmän ja enemmän punaisia ja makeita mansikoita ja kuumuus alkaa olla liikaa jopa minulle.