happea yhteen henkeen haukotaan.

Kahteen asti olisin voinut mielelläni mennä hakkaamaan päätäni tiiliseinään. Väsyttää, kiukuttaa, vituttaa.. Hauskaa viimeistä koulupäivää !! ja onnea työssäoppimiseen. Viimeisen tunnin päätteeksi opettaja haluaa vielä jutustella jokaisen kanssa erikseen numerosta. Olen ensimmäinen aakkosissa = minuutin pikaselvitys ja lähtö linkulle. Bussissa istuminen tekee hyvää. Ulos ikkunasta tuijottelu. Käyn kaupungissa kaupassa, - kuten mutsin kanssa sovittiin, - ostamassa gluteenfree pikapuuroja yms. stuff mitä ei muualta kuin kaupungeista löydy ja tietenkin muita tuotteita siinä sivussa. 'Tuo nyt mitä jaksat kantaa' ja rahaa menee 26 euroa ;__;. Mutta parempi näin, niin selviän aamiaisistani seuraavat kolme viikkoa ja iltapaloistakin vähintään viikon.

Kotona taas vaihteeksi ei ketään kotona, mutta ylläriksi skootteriani ei näy pihassa !?? Ei jaksa huolestua, ehkä isä on ennen töihin lähtöä siirtänyt lämpöseen varastoon? Kuitenkin kun sisälle pääsen, ei näy kypäriäkään missään ja siskon laukku lojuu koulusta tulon jäljiltä sohvalla. Hmm.. Ei kauaa tarvitse odottaa kun sisko tulee poikaystävänsä kyydissä minun skoballani pihaan ja kiukkuisena tivaan, että millä luvalla? Ja minä olen tietenkin vain tiukkapipoinen ämmä, mutta oh right ! 'Ethän kerro porukoille? :3'.... ... . Harkitaan..

Eilen tulleista lehdistä yhdestä löytyi kiva resepti, jota sitten tänään keittelin (broikku-minestro-keitto) ja toisesta lehdestä löysin itsestäni kuvan leipomassa ViVen kanssa :--D Voihan... Mutta ei se mitään. Ei kukaan tuttu tota lehteä lue. Juhlistan viimeistä koulupäivää läkerol askilla ja laitan patterin päälle, kun joku sanomatta sanaakaan käy sen aina pois pistämässä T_T. Sisko nuoleskelee tarkoituksellisen äänekkäästi aina ollessani lähettyvillä, mutta se lähteekin kohta harkkoihin. Peace~