virtuaalikakkuja a'la kaamos.

Ah ai ihanaa. Siskon läsnäolon puutteesta seuraava silence, jonka ansiosta saa nukkua sikeästi, kuunnella televisiota niin kovalla kun sielu sietää ja hypätä heti aamusta tietokoneelle, ilman että häiritsee naputuksella? Näin sen pitäisi mennä ja näin sen luulin menevän, mutta kun väsyttää niin, että hyvä kun yhdeltätoista jaksaa sänkyyn raahautua ja tietenkin poikkeuksellisesti uni-ei-tule/on niin kevyttä, että vilkuilen kelloa keskiyöllä/kahdelta/neljältä/kuudelta/seitsemältä ja kärsin epätoivosta, kun sängyn päätyyn on alkanut kotiaan väsäämään hämähäkki, jonka takia joudun nousemaan _ylös_ tekemään kipittelystä lopun. Hiljaisuudessa yritän lukea kirjaa ja kulutan siskon läppäristä akun tyhjäksi, etten vain pitäisi melua ja näin viestittäisi vanhempien herkille korville olevani hereillä, kunnes 4-5 tunnin koomailun jälkeen uskaltaudun astua elävien kirjoihin.

On taas ollut niin hakkaa-päätä-seinään fiilis, mutsin kysellessä jatkuvasti jostain pipoista ja tumpuista mikä on kenenkin ja tarviiko vai ei? Istun koneella, suljen koneen, tuijotan televisiota, avaan taas tietokoneen, suljenavaansuljen, imuroin ja kuolen väsymykseen. Mitään ei voi tehdä varttia kauempaa eikä missään ole mieltä. Thank god, huomenna ei ole töitä, mutta ei sekään unensaantia edistä. Plärään läpi nettiä, terveys-sivuja, reseptejä ja facebookin aivottomia sovelluspelejä (erityisesti uutta Café Wordl'ia jossa leikin suuremman luokan kokkia joka on pa käyttäessään rahansa liian kalliisiin pöytiin q_q) ja kiskon kofeiinia termospullon teestä. Joka kylläkin meni ja loppui, eikä olo ole yhtään sen elävämpi. Pitäisi hörppiä kahvia.. Välistä hyppään sänkyyn peittojen alle, mutta ei sielläkään ole kivaa tuntea itsensä heikkokuntoiseksi pullaksi ja tadadataddadaaa! olen taas koneella. Melkein jopa mietin, olisiko ne tyroksiini arvot menneet entistä paskemmiksi, mutta ei maalata mörköjä seinille ja pistetään kaamosin piikkiin ;>.