'Äiti, sä ajat punasia päin..'

Viikonlopun toinen päiväloma menossa. Tuuri että selvittiin lumituiskussa kotiin asti eikä päädytty mihinkään pöpelikköön. Pääsen saunomaan ensimmäisen kerran kuukauteen (kyllä, minä uhraan kallisarvoista dataus ja television katselu aikaani saunomiseen :'D). Nyt parin päivän sisällä on tullut tuntu, että olen edistynyt osastolla ollessani jo vähän. Sinne mennessä kadonnut tulevaisuus on pikkuhiljaa muuttumassa olemattomasta mahdollisesti mahdolliseksi. Kaikki on pirun vaikeaa kuten ennenkin ja tarvitsen selkeästi paljon paljon paljon aikaa ennen kuin uskallan luottaa itseeni sen verran, että osaisin elää oikein.

Toisten blogeja en oikeasti ehdi lukea, yritän edes muutamaa lukaista. Kommentoimiseen ei riitä aivokapasiteetti ja digiboxillakin olisi katsottavaa kuukaudeksi. Täytyy nyt vain kiittää kommenteista ja lähettää virtuaali haleja kaikille *hali x 1000*

Perjantain iltaväsäämäni lehtileikkele hömmeli, joka on teipattuna osastolla oman huoneeni seinään. Oli ihanaa löytää tekemistä, joka vie ajatukset pois kaikesta negatiivisesta samalla kun yritän ujuttaa alitajuntaani terveitä vinkkejä.

vuoristorataa.

Reilu kolme viikkoa on kulunut sumussa. Päivät koostuvat osaston vähien ohjelmien noudattamisesta, muiden nuorten kanssa oleskelusta ja vanhempien vierailuista, jotka omalla tavallaan järkyttävät kun - ennen syyllistävät ja kireät vanhemmat - nyt halata rutistavat ja toistavat, että kyllä minä jaksan ja yritän parhaani. Siskolla on aina kyyneleet silmissään. minä ihailen hänen värjättyjä rastojaan, ymmärtämättä, kuinka paljon erilaisempaa elämä on mahtanut olla kotona minun viruessani eri paikassa tajuamatta ajan kulua.

Seuranani on rubikin kuutio, 28 sivua ongelmanratkaisu tehtäviä, kirjoja, mp3 ja sairaalan lehtihyllystä ostatettu japanilaisia ristikoita täynnä oleva lehti, joista mihinkään ei tunnu keskittyminen riittävän. Soittelen ystävilleni, kun satun muistamaan puhelimeni olemassa olon ja mietin milloin voin heidät vihdoin nähdä.

Ja tajuan, etten enään tule olemaan päivääkään samalla luokalla heidän kanssaan...

..mutta ehkä silti parempi näin.