Reilu kolme viikkoa on kulunut sumussa. Päivät koostuvat osaston vähien ohjelmien noudattamisesta, muiden nuorten kanssa oleskelusta ja vanhempien vierailuista, jotka omalla tavallaan järkyttävät kun - ennen syyllistävät ja kireät vanhemmat - nyt halata rutistavat ja toistavat, että kyllä minä jaksan ja yritän parhaani. Siskolla on aina kyyneleet silmissään. minä ihailen hänen värjättyjä rastojaan, ymmärtämättä, kuinka paljon erilaisempaa elämä on mahtanut olla kotona minun viruessani eri paikassa tajuamatta ajan kulua.
Seuranani on rubikin kuutio, 28 sivua ongelmanratkaisu tehtäviä, kirjoja, mp3 ja sairaalan lehtihyllystä ostatettu japanilaisia ristikoita täynnä oleva lehti, joista mihinkään ei tunnu keskittyminen riittävän. Soittelen ystävilleni, kun satun muistamaan puhelimeni olemassa olon ja mietin milloin voin heidät vihdoin nähdä.
Ja tajuan, etten enään tule olemaan päivääkään samalla luokalla heidän kanssaan...
..mutta ehkä silti parempi näin.
tästä tytöstä
- nccy
- Liian yksityiskohtaista, liian minua, liian henkilökohtaista. Tyttö vm 92. Hiljaisuudesta nauttiva lukutoukka kirjoittaa omaa tarinaansa.
Hairahtaineita selailijoita
(1.6.09 lähtien)
8 kommenttia:
Voi kun onkin ollut ikävä kuulumisiasi!
Toivottavasti sulle on apua siellä olemisesta. Onko tehty suunnitelmaa, kauanko mahdollisesti olet siellä?
Halaus <3 Olet mielessä.
Hirvittävästi voimia tyttö. Ja vielä sydän, näin <3
Toivottavasti sinun on hyvä olla siellä ja toivottavasti siitä on apua.
:) toivottavasti kohta pääset kotilomalle tapaamaan kavereita, se piristää mieltä. Yritä jaksella siellä ja muistaa että elämä jatkuu kolhuista huolimatta.
Oi, pärjäile! :) Isoisoiso virtuaalihali sinne sulle! ♥
Se on oikeasti pientä ollakko samalla luokalla kavereiden kanssa, koska kyllä sitä muutenkin näkee.
Pääasia on nyt sinun saada selkoa omiin ajatuksiisi, kultaseni <3
Mä kaipaan kaikkea ja kaikkia jonka oon menettänyt kun itse ei osaa elää.
*halaus* toivottavasti ossasta on sulle apua, ja voit jo paremmin <3
Oi, ihana kuulla sinusta. Toivottavasti siellä olosta on sinulle apua.
"Ja tajuan, etten enään tule olemaan päivääkään samalla luokalla heidän kanssaan..." Tarkoitatko, ettet ehkä mene enää kouluun?
Pärjäile<3 olet rakas
Lähetä kommentti