koetaan ja nautitaan. kuitenkin samaan vanhaan palataan.

Ajantajuni on jo kadonnut. On täysin epäselvää palasinko kotiin eilen vai päiviä sitten. Päivä kestää ikuisuuden. Liikun paikasta toiseen tekemään en-niin-mitään. Sisko huitelee taas jossain, poikaystävällään. Väki tuijottaa televisiota ja grillaa illalla makkaroita (itselleen). Minä mökötän (= olen peruselementissäni) joko huoneessani, nenä kiinni kirjassa (Septimus Heapin - Magiaa, kirja kesken. Aika surkea.) tai tietokoneella, nenä kiinni ruudussa. Tuijottanut viikolla kertyneitä tallennuksia. Fullmetal alchemist, Ruma Betty, House, joku elokuva... ainoa joka kiinnostaa aidosti on House ja sekin on uusintaa.

Sääkin vittuilee minulle peittämällä aurinkoystäväni pilvillä jotka lopulta satelevat hiljalleen alas. Ensimmäinenkään (!!) säätiedote ei ennustanut sadetta, mutta silti sitä tuli. Pilasi auringon otto aikeeni. Toisaalta hymyilin hieman mielessäni, koska siitepöly määrät pienenevät. Allergia kutinaan ja tukkoisuuteen herääminen, kuuluu ehdottomasti 'pahimmat tavat herätä top 10' listalleni. Heti kylmyyden, nihkeyden ja krapulan jälkeen.

Ei aavistustakaan mitä kirjoittaa. ainakaan tästä päivästä. äääää no sanotaanpa pari sanaa tuosta lukuharrastuksesta yms mielenkiinnoista.



Olen selvästi lukuihmisiä. Lukeminen on yksi parhaista ajantappo tavoista. Luen milloin tahansa; herättyäni, syödessäni, odottaessani, ulkona, sisällä, huoneessani, olohuoneessa, lattialla, tuolilla, sängyllä, väsyneenä, pirteänä, humalassa, yksin, ystävällä, koulussa, tunnilla, makuulteen, istuen, seisten. Bussissa luen aina, mutta autossa siitä tulee huono olo ( :( ). Joskus luen enemmän (3-4 kpl 300-500 sivuista kirjaa viikossa) tai vähemmän (jankkaan samaa kirjaa [huonoa] viikosta toiseen). Kirjastossa käydessäni selaan hyllyjä vaikka kuinka kauan, jos vain kehtaan pyöriä samassa paikassa kovinkin kauan. Mukaan lähtee 3-6 kirjaa kerralla. Kirja sarjat luen aina loppuun ja kiroan, jos erehdyn lukemaan kirjoja, joihin ei ole ilmestynyt jatkoa. Parhaiden sarjojen kirjoja olen lukenut jopa englanniksi, surkeasta kielitaidosta huolimatta, kun ilmestyminen on niin pirun hidasta. Kirja valintana on aina fantasiaa. Joskus hairahdan muihinkin kirjoihin. Myös kauhuaj muita nuorten kirjoja. Fantasiaa haen aikuistenkin hyllystä, kun nuorten kirjat on siltä saralta jo aikalailla koluttu läpi. Fantasia totta kai suosikki, kun pääsee uppoutumaan täysin eri maailmaan. Kirjaa vaihtamalla pääsee toiseen ja pääsee tutustumaan mitä erillaisimpiin olioihin. Tämän hetken kirjassakin suoeläjään Rämelöön. Fantasia kirjoissa hahmot ovat yksityiskohtaisia, kuvailtuja ja helppoja samastua. Rakastan esim. Ruathan pientä, elämää kokenutta Lessaa ja Ronja ryövärin tytärtä. Muutama vuosi takaperin kadehdin tylypahkan Hermioonea ja vielä aikaisemmin halusin olla Replican Amy. Suosikki on kuitenkin Alphorsenin tytär Lirael, kaikkine seikkailuineen itse luomansa Kurittoman Koiran kanssa ja salaisine kiltataikuus harjoituksineen. Kuinka hän tunsi itsensä erillaiseksi muiden keskellä (koska oli) ja löysi elämäntahdon taikuudesta juuri ennen kuin luopui koko elämästään.

Koska nautin lukemisesta, nautin myös lukurauhasta ja hiljaisuudesta. Elokuvat ovat myös lähellä sydäntä, nykyään vaan keskittymiskyky on liian alhainen kahden tunnin ruuduntuijotusta varten. Musiikkia en ole oikein koskaan kuunnellut. Pienenäkin halunnut fanittaa jotakin bändiä, ripustellut julisteita seinille ja ostanut levyjä, jotka sitten kuitenkin aidon kiinnostuksen puutteesta ovat jääneet kertakuuntelun jälkeen soittimeen. En kuuntele musiikkia oikein koskaan. Sillon tällöin saatan laittaa radion soimaan, peittämään jotain ärsyttävämpää ääntä. Mitään en erityisesti ihaile. Kuuntelen mikä kuulostaa hyvältä (paitsi en räppiä/hiphoppia en tod) lähinnä jotain Green dayn sorttista musiikkia. Olkoon mitä lajia lie. Musiikkitietoni on olematon, jota sitten häpeilen toisten alkaessa kysellä mielipidettä jostakin bändistä.



Kaikki vauhdikkaat (ja kalliit) harrastukset ovat ihania. Mikä onkaan ihanempaa kuin laskea lähes syöksylaskua suksilla alas laskettelurinteitä? Huvipuistossa mennään kaikista pyörittävimpään laitteisiin, ei pidetä käsillä kiinni eikä päästetä ääntäkään. Nauran siskon kiljumiselle ja yllytän menemään uudestaan. Palan halusta kokeilla sellasta jätti palloa, jonka sisään ihminen sidotaan ja laitetaan vierimään alas mäkeä, benjiä ja mekaanista rodeo härkää.

Siinä nyt jotakin, vaikka ajattelin laiskuuttani jättää kirjoittamatta.