mun elämäni osa 1.

Kerron nyt vähän itsestäni. Olen hiljainen ihminen. Varsinkin jos ympärillä on ihmisiä, joihin en luota, asetun täysin kuuntelijan rooliin ja jätän puhumisen muille. Yleensä muutenkin, saatan keskustelussa olla täysin hiljaa muiden ilmaistessa omia mielipiteitään ja puhuessaan tauotta ja luulen/kuvittelen/ajattelen, että olen keskustelussa täysillä mukana. Siksi ihmiset, jotka eivät ns. yritä kaveerata kanssani ja tutustua, eivät tiedä paskaakaan millainen ihminen olen. Näytän kaikki puolet (no en ihan kaikkia kuitenkaan) itsestäni vasta kun pystyn luottamaan.

Koska olen perheen esikoinen ja minulla on parivuotta nuorempi sisko, jonka kanssa olen viettäny koko helvetin elämäni, olen surkea häviäjä. Olen aina ollut hiukan (aika paljonkin) parempi tälläisissä logiikkaa ja tarkkuutta vaativissa peleissä (shakki, tammi, petanki, korttipelit.. yms.) joita sitten on tullut siskon kanssa pelattua paljon ja iän takia (lähinnä lapsena) ollut nopeampi ja tarkempi. Siskolle häviäminen on tyhmää ja voittaminen on kivaa. Kun olin muutaman vuoden siskon kanssa pelannut ja voitellut ja siirryin kouluun (siis ihan pienenä huom.) ja tuli kaiken maailman hiihtokisat ja uintikisat niin sitten oli aika ilkeetä, kun olin kaikista paskin. mm. 60 metrin juoksussa olin toiseksi viimeinen vain sen takia, kun viimeiseksi tullut oli ilmeisesti avustajansa kanssa osallistunut kehitysvammainen (kiva että sekin pääs osallistuu ei siinä mitään). Hiihdossa tosin löytyi pieniä lahjakkuuden alkeita, koska olin ensimmäisestä hiihtokerrasta alkaen hiihtänyt luistelutyyliä - joka tiedettävästi on perinteistä nopeampi tapa - mutta sekin katosi tuhkana tuuleen, kun vanhemmat hiihtoretkellä kehottivat vaihtamaan tyyliä kevyempään perinteiseen. Olin innokas osallistumaan kilpailuihin yms. mutta häivö häviön perään alkoi kiukuttaa ja nekin jäivät.

Olen hieman hajamielinen, kömpelö, huonon itsetunnon omaava. Ehkä pienesti masentunut muutaman kuukauden. Ylikäkkärä tukka (täysin säkkärä) luonnostaan tummahkon ruskea ja ruskeat silmät. Pitkähkö (monia pidempi) 16 vuotias tyttö, joka opiskelee lähihoitajaksi (kohta toista vuotta). Asun kylässä. Yritän olla ystävällinen, luotettava ja fiksu, mutta se on vaikeaa jos mieltä sattuu olemaan huonolla tuulella. Kotona olen yleensä ottaen äksy ja laiska. Tykkään käydä elokuvissa ja kirjastossa. Olen über sisäihminen, sillä ulkona kiusaavat joko kylmyys, ötökät tai märkyys. Musiikkia kuuntelen vain autossa tai kun haluan peittää ärsyttäviä ääniä (esim. siskon ja tämän poikaystävän nuoleskelua tai siskon näkkärin pureskelua). Paska suhtautuminen ruokaan ja makeutusaineen yliannostus(yhdistelmä -> läkerol caktus + pepsi max). Ulkonäkö yleisesti ottaen epämukava, kaameet hiukset ja nenä.
Liiku en lähes ollenkaan. Lähinnä hyötyliikuntaa koti-assa väliä. Alkoholia käytän kohtuudella, tosin olen helposti muita kännisempi. Juotua tulee yleensä kerran kuukaudessa. En polta (humalassa hups). En seurustele, enkä ole sellaista etsijä tyyppiä. Jos tulee sopiva mies vastaan niin kyllähän tuo toki kelpaa, mutta hakemalla en hae. Tykkään käydä kaupungissa ystävien kanssa (lahticity jees) tai mennä ihan vaan ystäville oleilemaan. Lapsista tykännyt olen aina ja sellasia haluan itsellenikin ainakin 10 vuoden sisällä muutaman :) Tahdon olla äiti ja se on minun tulevaisuus ja syy elää. Tärkein ja melki ainoa syy. Rahaa mulla on aina ja vain siksi etten sitä käytä. Olen erillainen kuin sisko, joka käyttää rahansa kolmeen kertaan ennenkuin ehtii saada niitä. Minä ostan kaikkee tarpeellista ja harvoin. Shoppaile en ikinä.

Tähän on vielä jatkoa. Julkasen huomenna. Vähän tönkösti jäi kesken mut ei se mitään.