Minun tavanomainen, amiksen toisen vuoden koulupäiväni ovat päivä päivän jälkeen niin helvetillisen samanlaisia. Aamulla herätyskello torkuttaa puolituntia ja nousen kuudelta ylös, muiden toivottavasti nukkuessa. Naamanpesu-aamupuuro-meikki-hiukset-pakkaus-vaatteet ja viidenminuutin pikapolkeminen täydelle bussiassalle kylmässä aamussa. Alle kolmenvartin bussimatka kirjaa lukien ja kaupungissa pitää kiirehtiä (nipin napin) paikalliseen, koululle vievään bussiin. Koulussa saa kuunnella ystävien juttuja, tai jos on sattumoisin itsellä jotain sanomisen arvoista voi avata suunsakkin. Tai jos sattuu olemaan parempi päivä. Toinen vaihtoehto onkin sitten istua hiljaa ja kuunnella.. Tai olla kuuntelematta jos huonosti menee. Opiskelun tavoite on valmistua jotenkuten lähihoitajaksi, kahdeksasta neljään jatkuvien koulupäivien aikana. Koulussa aina seurana Blondi, Bunny ja Emokid. Ihmiset, joiden seuraa elämässäni janoan ja rakastan. 'Neiti 21v' :kin siinä liikkuu, tosin en usko että kovin kauaa. Se on tainnut jo kyrpiintyä seuraamme ja me hänen. Luottamus minun osalta 0. Tunneilla ihmiset juttelevat vähän turhankin tottuneesti, istuvat omissa kuppikunnissaan, joiden välillä on jonkin sortin viha tai rauha suhteita. Sama ihminen kysyy joka tunti samat kysymykset; 'Millon on tauko? Päästäänkö jo? No millos sitten?' - ja tunnit sujuvat joko hyvin tai ei niin hyvin. Ruokatunnilla jonotetaan näin alkusyksystä kilometrijonoa dieettilinjastolle, hakemaan gluteenitonta ravintoa tai vaihtoehtoisesti salaattia ja loppu tauko istutaan käytävillä vähän turhan usein pepsimax ja läkerol aski kädessä. Viimeisillä tunneilla yritetään aina saada opettajan kanssa sovittua aikaisempaa tunninlopetusta, jotta varmasti kerettäisiin aikaisempaan bussiin ja yleensä aina hyvällä tuloksella.
Sen jälkeen vaihtoehtoja on kaksi. Joko mennä linja-autolla suoraan assalle ja sieltä kotiin, jossa avaan tietokoneen ja vietän turhan loppuillan. Tai mennä kaupungille tekemään ties mitä tärkeää tai vähemmän tärkeää. Valintaan vaikuttavat sää, mieliala, pirteys, tekemisen tarve ja seura.
Tänään, raahauduin kaupungille, kun kerrankin oli sellainen olo. Kauppaan hakemaan (pirkan) salmiakkia ja kaveriksi läkeroleja (salmiakki ja lakritsipastillit ♥) joita kuluu muutenkin liiallisesti. Tuijotan edellä maksavan mammelin ostoksia, vähän kai jotenkin pitäen niitä nerokkaina. Lasken 8 (täydehköä) pussia erillaisia hedelmiä ja viinirypäle rasian, joiden lisäksi tämä mammeli osti kolme keksi rasiaa. Heh, kai se noinkin käy, terveellisiä ja epäterveellisiä sekaisin. Ystävälle hakemaan valokuvauskopista neljä mustavalkoista naamakuvaa ja kiireinen kävely kirjakauppaan, jossa sain pulittaa itseni kipeäksi yhdestä koulukirjasta (yli viisikymppiä !!). Äkkiä seuraavaan linkkuun, enhän halua jäädä kaupunkiinkaan koko päiväksi. Koska on seuraa ja ilmeisesti ylipirteä olo, päädyn kirjastoon sullomaan uutta kasaa kirjoja, kirjoja jo valmiiksi täyteen olkalaukkuuni. Jalat ovat maitohapoilla pelkästä elämisestä ja selkä kipeänä tappopainavasta laukusta, mutta kyllä vielä kotiin pääsee nipin napin. Avaan pahojen tapojen mukaisesti koneen, luen blogeja (koukussa) ja kirjoitan suttuisesti suurelle paint ruudulle sanan 'HOPS' jotta muistaisin huomista varten kaivaa jonkun laatikon pohjalta jonkun kansion jonka jossain välissä pitäisi olla tärkeä lappunen. Tuijottelen kelloa ja voin vain ihmetellä, mihin se päivä nyt jo kului, olla tyytyväinen kun sisko loistaa poissaolollaan. Yrittää ottaa itseäni niskasta kiinni ja etsiä sen lappusen, jonka jälkeen komennan itseni jumppaamaan tanssimatolla. Tämä ihminen kun ei liikuntaa muuten harrasta, joten pitäisi ottaa tavaksi.
Juon teetä, luen, istun koneella ja kiskon makeutusaineita niin paljon kuin kehtaan rahojani (tai vanhempien rahoja) niihin tuhlata. Olen väsynyt, pirteä, apaattinen tai puhelias, masentunut tai onnellinen. Suunnitelmallinen tai sunnitelmaton ihminen.
Sellaisia ovat minun päiväni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti