erilainen erilaisuus.

Kaikki tuleva on minun omia ajatuksia, jotka voivat olla hyvin erillaisia muiden mielipiteiden kanssa. Mutta älkää ottako nokkiinne tai mitn. Olenhan vain omalla tavallani erillainen.

Erillaisuus. Kun joku eroaa massasta. Kun joku on oma itsensä tai tekee jotain tavallisesta poikkeavaa. Kun ihminen olevinaan poikkeaa muista pukeutumisellaan, kulttuurillaan, tyylillään tai aatteillaan. Kun ihminen on haluamattaan erillainen, henkisen- tai fyysisen sairauden, kehitysvamman tai onnettomuuden takia. Erillaisuus on kai sitä, kun ihmiset pitävät toista muista poikkavana.

Erillaisuus on minusta.. (en keksi hyvää sanaa) ..kaunista. Erillaisuus, tahaton tai tahallinen, on minusta ihailtavaa ja kadehdittavaa, mutta lähinnä vain, kun tämä kyseinen erillaisuutta omaava ihminen pitää siitä itse/on sujut sen kanssa/pitää sitä itseensä kuuluvana piirteenä. Erilaisuus tekee silloin ihmisestä huomattavamman ja kiinnostavamman. Se toimii lisämausteena persoonassa. Kun pistetään kirkkaan keltaiset kengät jalkaan. Kun muut käyttävät hameita legginssien kanssa, pistää itse army housut jalkaansa, koska itse pitää niistä.
Mutta sitten, kun ihminen ei pidä omista erillaisista piirteistään. Olen liian lyhyt, olen liian pitkä, olen tummaihoinen, olen... Ihmisellä on negatiivinen asenne itseensä ja se näkyy. Silloin erilaisuus ei näyttäydy ihailtavana piirteenä, vaan sitä aletaan helposti pitämään pikemminkin outona. Oudot ihmiset mielletään omituisiksi ja kukapa nyt omituisen ihmisen kanssa haluaa kaveerata ? Ei toki aina. Mutta jos joku vaikka omasta tahdostaan tekee itsestään pahimman luokan pissiksen (huono esimerkki. pissikset eivät ole nykyään mikään outo juttu) eikä suostu hengaamaan kuin toisten pissisten kanssa, elää pissistely elämää ja käyttäytyy kuin pissis, alkavat muut ihmiset pitää häntä pissiksenä, joka on taas omalla tavallaan erillaisuutta, joka tämän henkilön asenteen vuoksi, ei tee erillaisuudesta positiivista. (asdasdasdasd tyhmä selitys).

Toisaalta on ihmisiä, jotka tahtomalla tahtovat olla erillaisia. Poiketa muista. Mahdollisesti kerätä erillaisuudella huomiota ja tehdä itsestään aina vain erillaisemman. Niin ikävää kuin se onkin, on vastaan tullut ties kuinka monta henkilöä, jotka huudattavat julkisesti ongelmiaan, repivät käsivarsiensa pintaihoa rikki muovilusikalla ja kertovat kuinka on vaikeaa kun perheessä sitä tätä tota. Yeap, jonkun perheessä voipi mennä erittäinkin huonosti, maailma voi potkia päähän ja elämä tuntua turhalta. Niistä tietenkin saa puhua ja se on yleensä suotavaakin. Mutta kun ihminen tulee vastaan hihojaan nostaen ja hymy naamallaan kertoo, kuinka edellis iltana oli vaan niiiiiin pakko viillellä (vieläpä käden väärälle puolelle) ja onhan sitä kuulemma ennenkin tullut harrastettua, tulee hieman fiilis, että mees jo kotiis siitä. Sitten jatkaa matkaansa ja kertoo seuraavalle saman jutun. Kaksi viikkoa myöhemmin tulee tyyppi kertomaan, kuinka onkin alkanut juomaan, paljon. Jopa kaksi kertaa viikossa, kun se tuntuu niin kivalta. Mahtaakohan mulla olla alkoholismia ? YNNÄMUUTASELLAISTA u know. Erillaisuudella etsitään kanssa huomiota.

Ihailen, kun ihmiset värjää hiuksiaan shokkiväreillä. Kun kasvatetaan maatahipovia hiuksia ja leikataan kaljuksi. Kun eletään täysillä, vaikka sitten sairauksien kanssa. Kun ollaan homoseksuaaleja (anteeksi tätäkään ei pitäisi mainita, kun puhutaan erilaisuudesta) eikä sitä tarvitse mainita eikä peitelläkkään. Kun eletään niillä mahdollisuuksilla, mitä kullekkin on annettu.

Mutta sitten kun altaan puhumaan minusta. Kiva, ihailen erilaisuutta ja rohkeutta olla erillainen. Mutta itse haluan olla niin tavallinen kuin olla ja voi. Tahdon kolmikymppisenä puhua kuinka lapset menevät muskariin ja ostettiin miehen kanssa uusi televisio. Tahdon olla herättämättä huomiota ruokajonossa, sen sijaan, että joudun äänekkäästi herättämään kokkioppilaan huomion, saadakseni minulle sopivaa ruokaa. Tahdon ettei kukaan kiinnittäisi huomiota kävellessäni kaduilla ja sulautuisin massaan. Tahdon suorat hiukset, enkä suoristusrautaa kaipaavaa kiharapilveä. Tahdon olla terve henkisesti ja fyysisesti. Olla kiinnittämättä muiden huomiota. Olen typeränä mennyt luomaan päässäni tulevaisuuden kuvan, jossa kaikki on jotenkin niin tavanomaista. Mies, lapsia, työpaikka, koti.. Entä jos jokin meneekin vikaan ja joudun hullujen huoneelle ? Entä jos ei tulekkaan miestä, vaan annan sydämeni maailman ihanimmalle naiselle, jolloin ei tule lapsiakaan.. Entä jos kiinnostunkin enemmän pätkätöistä, turvallisen ja vakituisen työpaikan sijaan ja elän elämäni jotenkin erilailla. Mitä tahansa voi sattua, ja vaikka erilaisuudessa ei ole mitään ihmeellistä, omalla tavallani pelkään sitä. Vieläpä kun satun olemaan vähän turhankin erillainen omaan makuuni.


Mutta kaikki ovat erillaisia. Sellasia me ihmiset olemme.