100 !!

Se sadas. Weird. Ihmeen paljon ehtinyt kirjoittaa (marista) ja vieläpä useampaan blogiin. 100 postausta ja ei voi mitään. Tänään sitä samaa.

Tukka on puoliksi punainen eilis illan värjäys säädön jälkeen jonka aikana, kuten tavallista, kiristyivät omat että mutsin hermot, kun pelkään koko ajan löytäväni väriä ties mistä. Onnekseni väristä tuli ihan kivan sävyinen eikä korvatkaan ole punaiset kuin nenä petterillä. Onnistunut päähänpisto värjäys, josta sitten tietenkin ihmiset kysyvät niitä samoja kysymyksiä; Värjäsitkö kotona? Milloin sä oot värjännyt? Mikä väri? Vaikka tuskin ketään oikeasti kiinnostaa.

Kuraattori tulee taas kyläilemään luokkaan. Sumplitaan mikä luokassa mättää ja kun totean, että ensimmäinenkään valituksen aiheista ei minua koske/kiinnosta, keskityn kynällä paperiin suttaamiseen. Sataa rakeita ja kaatamalla. Ei huvita maksaa euroa koulun teestä, joten 'lainaan' yhtä take-away kuppia ja siinä sivussa teepussia ja painun toisen rakennuksen mikrolle vettä lämmittämään.

Nyt on mieliala korkeahko. Saan nauttia tyhjästä talosta, lämpötakista ja tavallista suuremmista määristä teetä. Telkku soittaa voicea ja tietokoneen päätehtävänä on toimia huoneen lämmittimenä (anteeksi jääkarhut ;___;). Digiboxilta löytyy vaikka kuinka paljon katseltavaa ja koulu alkaa olla taas hetkellisesti ohi. Kansainvälisyys hakemus palautettuna, kokeet tehtynä ja varsin hyvin läpäistyinä, tehtävät palautettuna. Telkusta tulee uutta Paramorea ja vanhaa Green Dayta.

Syytä siis hymyillä?