absurdi minä.

Koulussa uusi kuraattori (suoraan sanottuna) räpättää meidän luokalle meidän ryhmähengestä. Kun toiveena olisi, että saataisiin asialle tehtyä jotain, tulee neiti kuraattori tulee pikemminkin haukkumaan, miten ala- yläaste meininkiä tuollainen kiusaaminen ja piikittely on, - varsinkin kun luokan ongelmana ei ole minkään sortin kiusaaminen, vaan seläntakana asioiden puimiminen ja suurentelu. Yhden aikoihin kaupungille teelle ja assalla olo-että-voih. Perjantai matkustajia. Saan viereeni ikävästä itkuistan tytön, joka bussin lähdettyä liikkeelle, lopettaa vollottamisen ja käy irtari pussinsa kimppuun. Ei saa muumilimuaan auki, jolloin empatiaa uhkuvana avaan pullon ja saan hiljaisen kiitoksen. Toisella puolella istuu mies, joka yrittää piristää tyttöä, kertomalla olevansa matkalla hautajaisiin ja esittelemällä valkoista kauluspaitaa, jonka aikoo päällensä laittaa (heh?).

Well. Mutsi sai viimeisetkin verikokeiden tulokset (vieläpä paperille) ja lähetekkin on mennyt kuulemma eteenpäin. Parin viikon kuluessa kuulemma aika pitäisi saada, eli juhlat vai hautajaiset? Veriarvot, köh köh, eivät ilmeisesti olleetkaan mitä parhaimmat, vaan listassa kolme viitearvoista poikkeavaa on merkatty pikkuruisilla tähdillä. Kaksi aivan tuntematonta testiä, joista toinen on liikaa ja toinen liian vähän ja sitten tämä kilpirauhashormoni, joka lähes koomisesti näyttää arvoksi 6.9 viitearvojen ollessa 7.0-16.0 :-D.

Muuten, olen sama saamaton itseni. Normaalista poiketen tosin erittäin pirteä, positiivinen ja myönteinen, kiitos eilisen. Viikonloppu alkaa koneella istumisella teekuppi viekus, lämpötakki päällä. Suurin tavoite tälle illalle on katsoa digiboxilta tunnin kestävä ohjelma ja jos-mitenkään-mahdollista, tyhjätä huonetta tavaroista helpottaakseni huomista järjestyksen vaihtoa. Hyvästelen siis datisnurkkaukseni (käytän konetta suoraan sängystä) ja heivaan pöydän toiselle seinälle, pois patterin edestä saadakseni lisää lämpöä huoneeseni. Siis JOS saan aikaiseksi. Vanhemmat ovat olleet 'kiltisti' ja antaneet minun elää omaa elämääni sen kummemmin kommentoimatta, kaapista löytyy taas teetä, kun sitä jaksoin käydä ostamassa, joten voisin jatkaa tätä että-elämä-on-mukavaa vaihetta mieluusti viikonlopun yli.