Doctor, make me happy.

Soitan mummolle. Mummolle. Tuli vain sellainen olo, että tahdon jutella sen kanssa. Kysyä ostinko mutsille lahjakortin oikeaan hoitoon. Se ei vastaa ja epäilen, että se on ulkomailla.

Tänään alkoi viikonloppu. On keskiviikko. Huomisen ja perjantain tunnit ovat peruttu. Kiitos. En olisi jaksanutkaan enään päivääkään. Väsyttää niin pirusti, vaikka nukunkin yöni mielestäni hyvin ja vaikka saatankin herätä turhan aikaisin.

Suunnittelua.

Huominen lääkäri. En jaksaisi/haluaisi/uskaltaisi ajatella sitä yhtään, mutta tuntuu, että olisi järkevää kerrankin kirjoittaa lapulle kaikki sanomisen arvoinen. Alan tässä pikkuhiljaa ahdistua sinne menosta. Älä ajattele sitä. Siellä pitäisi nyt aluksi kysellä verikokeideni tuloksista, sitten puhua ongelmistani ja siitä mitä niillekkin tulevaisuudessa tehdään (oksettaa ajatuskin jälkimmäisestä). Olen myös päättänyt kysyä, kannattaako minun lähteä ensi kuun alussa työssäoppimis jaksolle vanhainkotiin, tai ylipäätänsä minnekkään. Olen 97 prosenttisesti valmis ottamaan saikkua, koska jo koulussa istuminen ja päähän tiedon tunkeminen alkaa pikkuhiljaa tuntua liian raskaalta. Jokin vanhusten nostelu, käytösetiketit ja uuden opettelu. Sitä paitsi uskon etten tässä elämäntilanteessa oikeasti oppisi siellä tarpeeksi. Joten siinä sitten harkitsemisen aihetta. Ei stressaa yhtään ei.. Mutsillekkin mainitsin tuosta.. Ja terkallekkin. En oikein tiedä mitä äiti siitä ajatteli, mutta se nyt tuntuu suostuvan mihin tahansa.

Mutta se nyt onkin tullut joka päivä juttelemaan. Ja koittaa parantaa oloa. Se on jotenkin ihana. Ja samalla voisin heittää sitä mukilla päähän, kun se ihmettelee mikä mua ahdistaa ja miten olis paremmin?

Something more positive. Lääkärin jälkeen aijon mennä kotiin mässäilemään yksin ololla. Lähteä kaupunkiin, ennen kuin isä ehtii töistä kotiin. Metsästää Blondille lahja. Mennä tähän 'keskustelu ryhmään' ja lähteä Blondille juhlistamaan tämän syndejä. Great. Jos siis lääkärissä sujuu oletetulla tavalla ja hyvin, eikä minusta löydy jotain järkyttävää vikaa ja vaivaa eikä mitään muutakaan dramaattista tapahdu. Blondilla lauantaihin asti. Sitten tämän äidin kyydillä kotiin ja sitten.. Suunnittelen myöhemmin.

Yhh.. Minun piti nukkua. Huonot tavat for no change.

(Mummo soitti. Bulgariassa ovat. *kade*)