'mitäs siellä oikein on?'

Käytävällä nojaan Emokidia vasten. Tunnilla pää pulpetissa kiinni. Opettaja jakaa aivoverenkierto-tehtävän pulpetilleni, ei sano mitään. Luokassa valitetaan kovaan ääneen toisten vittumaisuuksia ja opiskelurauhan puuttumista. Täydet pisteet sisäelintentistä. Kiiruhtamista bussiin ja toiseen.

Uskaltaudun kauppaan ennen kotiin polkemista. Pihalla pyörii vielä muutama yläkoululainen, kaupassa onnekseni löntystää vain muutama keski-ikäinen kaljoineen. Kun ennen linkkumatkaa en saanut ostettua supertarjouksessa olevaa läkerol pussia itselleni hidastelevien myyjien ja puheliaiden asiakkaiden takia, kostan tämän vääryyden koko ajan pienenevälle tililleni. Purkkaa, kaksi askia läkeroleja ja Teho. Tehoa, jota en ikinä ennen ole maistanut. Bussissa iskenyt olo tahdon-päntätä-pääni-puhki-ja-nukahtaa-uupuneena, joka oli yksi osasyy mokoman energiajuomalitkun ostamiseen, katosi jo reilun puolentunnin muistiinpanojen kirjoituksen jälkeen. En koskaan ole ollut motivoitunut kokeisiin lukemiseen. Kerta toisensa jälkeen kuitenkin pääsen läpi maalaisjärjen ja tunnilla kuuntelun avulla. Liian pitkästi selitetyt asiat, liian suuret sivumäärät ja liian tylsät tekstit eivät uppoa, joten kirja lentää sivuun ja kone napsahtaa päälle. Sisko-kulta lähtee mutsin kyydillä kaupunkiin loppuillaksi valokuvaus kurssille. Se ei ole nykyään ollenkaan kotona. (kelpaa minulle).
Koulussa toivon aina pääseväni kotiin nukkumaan, jota koskaan en toteuta. Pitäisi joskus yrittää.

Eilen ja tänään Väki on ollut valittamatta. ??

Työssäoppiminen lähestyy. Koulupäivät lyhenevät. Viimeiset kokeet tulevat. Puhelimessa odottaa työssäoppimis paikan numero, johon en koskaan muista soittaa. Aamuvuoroja, iltavuoroja ja yövuoroja. 8 viikkoa poissa koulusta. Hyvä vai paha?