helpompaa elämää.

Sikainfluenssa rantautuu suomeen.. Iik? Ihmiset eivät kovin innokkaita piikin ottajia ilmeisesti ole, mutta onneksi täällä töissä olevat ihmiset ovat 90% kaikki juosseet terveyskeskuksen puolella rokotetta hakemassa. Torstaina tullessani töihin kysyy yksi opiskelijoista aijonko rokotetta ottaa. 'Ai mekin saadaan?' ja siinä sitten miettimään kun pitäisi saman päivän aikana ottaa. Ihmisillä on menneet pistokohdat kipeäksi ja muutamalla noussut kuumetta. Tosin, kuume nyt voi nousta rokotteesta kuin rokotteesta. Olin sitä mieltä, että voin ihan hyvin yhden sikainfluenssan sairastaa, mutta kun rokotteen pointti oli ettei vanhainkodin sisälle pääsisi tuo possuflunssa mitään kautta jylläämään, lähdin kahvitauon jälkeen kahden työntekijän kanssa piikitettäväksi kolmen muun opiskelijan pudistellessa päätään.
No joo. Nyt on pistokohta hieman turvoksissa ja vähän samaan tapaan kuin pieni mustelma, niin painaessa kipeä, josta sitten hieman masokistimaisesti otan ilon irti ja painelen olkapäätä vähän väliä. Mutsi kysyy millainen olo on peläten kuumetta ja sanoo että voin vaikka soittaa hänelle keskellä yötä, jos on niin paska olo ettei nousemaan kykene. Jaaah.. Juu ihan hyvin voin.

Edellinen postaus keräsi reippaasti kommenttia. On ne napit kiehtovia.
Aamulla puoli kymmenen aikoihin, n. 8 tunnin yöunien jälkeen nousen hakemaan siskon kannettavaa, kuten aina kun häntä ei kotona näy. Kiroten näpyttelen päähän pälkähtäviä sanoja kun kone vaatii käyttöön salasanaa, jonka se pieni ilkiö on mennyt vaihtamaan. Vien koneen takaisin laittaen johdon mahdollisimman sotkuisesti ja vaikeasti seinään. Kiukuttaa.
Tuntuu taas niin epävakaalta ja vaikealta. Koko päivä aikaa ei millekkään. Olen huono viettämään vapaapäiviä, joita töissä kuitenkin odotan. En jaksa välittää vaan nappaan sen puolikkaan Opamoxin jonka olin tyhmyyttäni nyysinyt ja alan puolilta päivin tuijottamaan Public enemiesiä tietokoneen ruudulta. Voin olla iloinen, ettei taskuun lähtenyt puolikasta enempää, sillä olo on varsin.. Rauhallinen. Ajatukset pysyvät koossa ja niitä on helppo hallita. Sivuuttaa. Kun muutaman kuukauden aikana on jokaisena päivänä päässä pyörinyt paskaa, tuntuu helpottavalta kun voi unohtaa ne ajatukset. Toisaalta tekee mieli itkeä. Miksei se ole aina niin helppoa. Edes joskus.
Elokuva loppui. Istuin hetken koneella. Sammutin koneen ja valot ja menin nukkumaan. Nukahdin n. viidessa minuutissa ja heräsin vasta viideltä. Ihanaa. Kolme tuntia tästä päivästä tuhottu :--). Opamox vaikuttaa vieläkin ja toivottavasti vaikuttaa vielä jonkin aikaa. Kunhan vain en nukahtaisi saunan lauteille.

Oh right.. Happy halloween weekend!