tartu naruun ja katso minne se vie.

En tahdo puhua ongelmistani vanhemmilleni, koska en osaa. Ja ne ei ymmärrä. Isä päätti taas alkaa tivaamaan käytöksestäni. 'Sä et voi ikinä tulla vastaan'. Kysyessäni mitä minun pitäisi sanoa, sanoo hän 'ei sun tarvitse sanoa mitään. Tekisit vaan mitä käsketään... ...Mitä sä aijot tehdä kun ne antaa siellä sulle ohjeet?'. Vitustako minä tiedän!! Motivaatio on nolla! Nainen sanoi, että minun ei tarvitse tässä vaiheessa pystyä mihinkään muuhun kuin edes raahautumaan paikalle kun omistan ajan, enkä tasan muuhun pystykkään.
Saan huutaa isän pois huoneesta.

Tuntuu pahalta, kun ei sekään pahaa tarkoita. Mä kysyn miksi se kiusaa mua ja se sanoo että minähän se kiusaan sitä.

Tuijotan televisiotani pimeässä huoneessa. Katson dokumentin apollo 13:sta odotellen illan Big Brotheria. Nukahdan, ja puoli yhdeltätoista (p.m) herään siskon käskiessä laittaa äänet pois televisiosta saadakseen unta. Olen märkä hiestä, vittuuntunut ohittaessani BB:n ja väsyneenä suljen television ja jatkan uniani.
Herään ennen yhtätoista (a.m). Istun koneella, teen hieman tuttavuutta wiifitin kanssa ja alan tuijottelemaan miljoona kertaa nähtyä Wall-ea. Isä tulee kotiin ja laittaa minut takanlämmitys hommiin.

Siskolla on syntymäpäivä viikonloppuna. Huomenna tulee ystävät juhlistamaan. Jos jaksan, lähden kaupunkiin elokuviin evakkoon. Jos en jaksa, jään kotiin ja yritän löytää kämpän hiljaisimman nurkan, jonne vetäytyä vaikka kirjan taikka kannettavan kanssa. Piiloon.