rauhatonta touhua.

mhhhmmmhmh... Kerrankin en halua mennä nukkumaan. Kerrankin tahdon vain sinnitellä hereillä. Tekemisen puute vaivaa. oh.. paitsi PP tekstaa ja nyt se soittaakin... (*puhelu*). Jotain tuo tuntui puhuvan, mutta koita nyt selvää saada, kun taustalla soi R-A-K-A-S ja puhekkaan ei ole mitä sujuvinta. Mä 'olen' tällä hetkellä olevinani itäsuomessa sukulaisten luona kyläilemässä, jonka takia en ikävä kyllä päässyt pirskeisiin pääkaupunki seudulle. Jälkeenpäin harmittaa kun en mennyt. Huomenna olisi niin ihanaa lähteä evakkoon, vanhempien ystävien tullessa kylään.

Koulu tuntuu tuskalliselta pitkästä aikaa. Opettajien tasainen puhe puurouttaa ajatukset paremmin kuin mikään. Ystävien seura kuitenkin lämmittää sydäntä, varsinkin kun siitä osaa taas nauttia helpommin (because of lääkitys ?). Englannin opettaja tuntuu kuin ala-asteelta meitä opettamaan hypänneeltä. Lauletaan aakkoslaulua :--D. Arki tuntuu tänään toimivan väärin. Kodin ulkopuolella aika jumittaa, tosin kuin kotona aika kirii liiankin sukkelaan. Kuinka epänormaalia. Johtunee siitä, ettei kukaan ole häirinnyt rauhaani. Oikeasti.