no problemo !

Aloin ihmettelemään miten ihmiset saavat blogiteksteistään niin pitkiä ja luettavia. Ja miten minäkin joskus. A-i-v-a-n. Ihmiset kirjoittavat tekemisistään ja ajatuksistaan. Kumpikaan näistä ei paljolti elämääni kuulu, mutta kokeillaan..

Eilen minä heräsin tyhjästä kodista, istuin koneella ja katsoin elokuvaa parinkymmenen minuutin pätkissä. Join aamiaiseksi teetä ja lighti colaa kun ei kukaan ollut paheksumassa. Yritin lähteä kylälle kirjastoon ja apteekkiin hakemaan loput lääkkeet joita eilen ei siellä ollut, mutta lähtö venyi ja venyi ja venyi, kunnes tajusin ettei minusta ole lähtijäksi ainakaan jalan. Mutsi tuli kotiin ja lähti viemään minua autolla asioilleni, sain lääkkeet mutta kirjan varausaika oli kulunut umpeen. Loppumatkasta puristin auton istuimen reunoja ahdistuksissani ja odotin että pääsen äkkiä neljän seinän sisälle. Istuin koneella ja katsoin vieläkin kesken olevaa elokuvaa. Punnitsin uskallanko koskea lääkkeisiin vai en, punnitsin punnitsin ja punnitsin ja lopulta päädyin ottamaan yhden, jonka totesin aika hyödyttömäksi. Yöllä heräsin miljoona kertaa ja näin kai unta, tai sitten se oli totta. En tiedä.

Tänään pyörin sängyssäni pari tuntia ennenkuin annoin itselleni luvan nousta. Söin aamupuuron siinä kahdentoista maissa ja katsoin pari minuuttia elokuvaa 300. Menin koneelle, isä kuunteli musiikkia. Isä tuli haastamaan riitaa alias huolehtimaan minusta. Sanompahan mitä vaan niin se on väärin kuten on sanattomuuskin. Väitetään etten koskaan edes yritä joka pistää vihaksi. Minähän helvetti yritän. Tehdään kikkakolmosia ja mennään piiloon huoneeseen.

Ja näin.

Yäh. Tulipa nyt hieno. >:/ Ja tässäkin meni taas vaikka kuinka kauan kun yritin yhdistää mikä tapahtui eilen ja mikä viimeviikolla ja missä päivässä eletään. Ja varsinkin kun en minä oikeasti tee elämässäni mitään.