edes ajattelemaan koko asiaa. Tunne 'jättäkää mut rauhaan ja antakaa mun vaan jäädä kitumaan' puskee päälle ja houkuttelee helppoudellaan. Viimeisen vartin kuluessa hoitaja etsii psyk. lääkärin joka pistää reseptin psyykelääkkeitä ja loppuviikoksi sairaslomaa, kun lopulta luovutan ja otan ensimmäisen sairaslomani vastaan. Tästäkö alkaa irtaantuminen arjesta? En kykene lähtemään kotiin bussilla ja istun itkeskelemässä isän kyydissä tämän lähtiessä pois töistä viemään minua kotiin. Haen lääkkeet, joista ensimmäisen otan r-kioskin pihassa isän mennessä katsomaan vuokraelokuvia, jonka jälkeen hän voi todeta, että kaikki on jo ladattuna koneelle. Menen kotiin, nukun kolme tuntia ja kello on vasta 13.00.Niin. En mä jaksa. Koulussa olin tällä viikolla ruhtinaallisen päivän. Mikään ei etene tällä viikolla. Pakko kontrolloida omia ajatuksia konrollilla. Let's parannutaan sitten later.
3 kommenttia:
<3 muistat vaan tehdä mukavia asioita sen sijaan että käyttäisit saikun sängyssä pyöriskelyyn, että on ensi kerralla taas helpompi lähteä liikkeelle. Kyllä se oikea olo sieltä löytyy, jaksaa vain positiivisesti ajatella. Itku tekee hyvää.
Halaus <3
Täytyy ajatella, ettei niillä diagnooseilla niin väliä... Se etuliite siinä ehkä helpottaa vähän? Tai lohduttaisi minua ainakin :D. Vaikka, eipä niillä sellaisilla ole väliä.
Oon iloinen, että saan käydä siellä terapiassa, vaikka hyvin jo menee. Oon ymmärtänyt, että syömishäiriö on vain oire, joka liittyy muihin käsiteltäviin asioihin. Ja haluan käsitellä vielä niitä "muita asioita". Oppia käsittelemään tunteita ja ilmaisemaan niitä ja niin edelleen. Löytää syyt, seuraukset ja ratkaisut.
Ei tarvitse jaksaa, jos on väsynyttä. Toivottavasti lääkkeistä on apua. Voimia! <3
Jaksahan tyttönen<3 Helppoa se ei ole, mutta yritä.
Lähetä kommentti