Minun piti katsoa eilen illalla pako. Mutta ennen kuin se ehti alkaakkaan, olin sulkenut telkun ja valot ja olin etsimässä tietä unten maille. Nukuin varmaan jopa kymmenen tuntia. vau.
Voisin katsoa kohta paon, jotta voisin kääriytyä peiton sisälle lämmittelemään. On taas niin kylmä. Äiti haki minut assalta kotiin ja koko perhe lähti hienosti samalla salille = yli tunnin ihana autuus jolloin saan olla oma 'itseni'.
Koulunkäynti on nyt rankkaa. Kyllä se mukana raahautuminen onnistuu, ainakin tuon neljä tuntia, mutta mitä hyötyä roikkua mukana jos ei pysty sisäistämään mitään? Parempi siellä kuitenkin kuin kotona. Omalla tavallaan. Joka tapauksessa voin sanoa, että minulla menee huonommin kuin ikinä.
Ikinä.
tästä tytöstä
- nccy
- Liian yksityiskohtaista, liian minua, liian henkilökohtaista. Tyttö vm 92. Hiljaisuudesta nauttiva lukutoukka kirjoittaa omaa tarinaansa.
Hairahtaineita selailijoita
(1.6.09 lähtien)
9 kommenttia:
Halaushalaus.
Mikä susta on tällä hetkellä hankalaa? Kunpa kääntyis sunkin suunta jo. Lakkaisi piinaamasta kurja olo ja sen seuraukset. Millaista apua saat tällä hetkellä? Käytkö usein siellä nupolla? Höh.
Voimia! <3
Voi kun voisi ottaa sinulta tuon olon pois. :<
En minä osaa mitään sanoa. Joko pelkkiä itsestäänselvyyksiä tai kliseitä. Nojaa. Silti. Kyllä se vielä helpottaa, usko pois. Pitää vain jaksaa odottaa ja yrittää.
Sen olen huomannut, että todella moni on nyt väsynyt kouluun. Se on kuin hiljalleen leviävä sairaus. Toivottavasti jaksat nyt kumminkin vähän mukana roikkua. Kaikki ajallaan.
Jos meinaat kaatua, minä otan kiinniღ
Sama täällä koulun kanssa. Kumpa löydettäisiin suunta eteenpäin onnellisina
Parempi se on aina kouluun mennä vaikka tuntuisikin kuinka vaikealta. Pahin mitä ihminen itselleen voi tehdä on jäädä kotiin makaamaan. Sieltä ei ihan helpolla itseään kangeta uudestaan ulos.
Koeta jaksella, päivä kerrallaan, kyllä se alkaa taas helpottaa <3
Toivottavasti siellä oleminen jotenkin helpottaa mutta enpä menisi vannomaan... kokeile saada kaveri tai kavereita viikonloppuna käymään, se on hyvä keino ennen osastoja, on helpompi sen jälkeen lähteä taas liikkeelle kun että jos menee sinne kivi hampaankolossa. Ihan näin "aikuistenoikeesti". Muuten sitä jää vaan paikalleen.
Tammikuut on vaikeeta aikaa.
lämpösiä haleja <3
Aina on parempi vaikka vain roikkua mukana, kuin heittää hanskat tiskiin. Ja tunneilla istuessa voi välillä vahingossakin oppia jotakin, vaikka ei varsinaisesti keskittyisi :)
Antun kommenteista luin että menet osastolle. Voimia ihan niin älyttömän paljon kuin ikinä jaksat kantaa! En ikinä osaa sanoa sulle mitään, mutta välitän <3
Kaikki pikkuisetkin ajatukset ovat ihania.
Ehkä olen itsekäs, kun en tahtoisi sun menevän ossalle. Haluaisin vaan kuulla susta ja tietää miten sulla menee, vaikka menisikin huonosti. Mutta get well ja kerro sitten että oot iloinen.
Lähetä kommentti