1.6.09

aurinkolasit angst

Hei me sovitaan et mennään kaupunkiin. Kaveri halus seuraa, joten mikäs siinä.
Sitten kun mä heräänkin puol kaksitoista, kiroan, tekstaan kaverille (kirosanakirosanakirosanakirosana heräsin puolelta.) ja juoksen taas asioitteni perässä. Kaveri kuitenkin soittaa unenpöpperössä et sekin heräs, myöhästy linkusta. Nähään vasta kolmelta. :)

No tässä tulos. Olen koneella. Mutsi vähän ihmettelee kun eka juoksen tuli perseen alla ja sitten menen koneelle.
Mulla ehti tulla tossa välil jo fiilis että en vitus lähe minnekkään kaupunkiin. Ei jaksa kiinnostaa. Toi kesti ehkä viisi minuuttia.

Mä tarvitsen aurinkolasit. Jotkin, joiden taakse piiloutua, kun ei ole jaksanut laittautua ollenkaan. Jotkin joiden ansiosta ei tarvitse siristellä silmiään kävellessä kaupungilla. Jotkin, jotka on niin helvetin vaikea löytää.



Mä olen elämässäni löytänyt vain yhdet aurinkolasit, joita olen oikeasti kehdannut käyttää ja joista olen oikeasti tykännyt.
Ne kesti pari kuukautta, menivät rikki ja jäivät vaatekaappin tavarahyllylle odottamaan korjaajaa. Siitä on nyt varmaan päälle kolme vuotta ja osat on kadonneet. Yritin niitä eilen etsiä, mutta hyllylle on kertynyt niin paljon uutta tavaraa, että luovutin saman tien. Sitä ennen ollut lapsuuden superpinkit miniaurinkolasit, tikkarin mukana tulleet agentti-mustat lasit ja isän vanhat peili aurinkolasit. Todella käyttökelpoista tavaraa.

Ja nyt kun yrittää uusia löytää, joka helvetin paikasta minne ikinä menetkin, kun löydät sen pienen hyllyllisen aurinkolaseja, ne ovat täynnä näitä "kärpäsiä".
Minä en kärpäslaseja käytä, ne ei mulle sovi, ne näyttää karmeilta. Ainakin minulla.
Ja jos haluaa sellaiset mitkä minulla ennen oli, pitäisi varmaan mennä jonnekkin silmälasi kauppaan, jonka hintataso on aivan liikaa kesätyöttömälle nuorelle. Kiitos.
Okei. Muoti on muotia ja nyt kun kärpäslasit on muodissa niin niitä on joka paikassa. Mutta miksei siinä voisi olla aina parit muitakin laseja. Ihan meille ihmisille, joille muoti ei ole maailman alku ja loppu, ja jotka tykkäävät laittaa naamaansa jotain, mikä ei peitä koko naamaa.
Sitä paitsi minä onnekas joudun muutenkin etsimään laseja kivienkin alta, vaikka minun suosikki lasit olisivatkin muodissa. Minun naamaani ei sovi mitkä tahansa nenällä keikkujat. Sellaset kasvonpiirteet (lue: nenä) että lasit menevät juuri sellaiseen kohtaan, missä ne näyttävät kamalalta.
Eikä niitä voi oikein shoppaamalla etsiä. Kun joka kaupassa niitä on se pieni hyllyllinen. Jalat olisi maitohapolla sen päivän jälkeen, kun pitäisi juosta kaupasta toiseen sitä pientä hyllyä etsimässä, ja suurimmalla todennäköisyydellä kaiken vaivan jälkeen et ole saanut mitään muuta kuin rakkoja jalat täyteen ja hyvällä tuurilla jotain pientä epäkäytännöllisiä heräteostoksia.

Aurinkolasit olis kivat. Taidan mennä silti ilman.

Ei kommentteja: