ehkäpä jonain päivänä lennän pois todellisuudesta.

Juhannus. No suunnitelma totisesti vaihtui monta monta kertaa, ja lopulta lähdin ystävälleni tämän äidin kyydillä. Siellä olimme kaikki neljä. Oli aivan ihanaa. Makoilla patjoilla nojaten toiseen ja kertoa kesästä ja kaikesta. Talo täynnä ystävän sukua ja ihmiset grillailevat kodassa. Taivaalta sataa helv.. paljon vettä, mutta se ei ketään oikeastaan haittaa. Illalla pelataan korttia, myöhemmin muutaman humalaisen kanssa. Aamulla herätään ja lähden taas tämän äidin kyydillä kotiin. Erittäin puhelias äiti.


Kotona sisko lähtee häihin, isä pakkaa tavaroitaan viikon moottoripyörä reissua varten ja äiti hössöttää pakkaamisesta. Minä suljeudun taas huoneeseeni. En jaksa pakata. Myöhemmin saan kuunnella ruokapöydässä isän huutoa siitä, kuinka olen aina niin *tun töykeä, enkä vain halua vastata kunnolla. 'Mitä pahaa me ollaan sulle tehty? Miksi sä oot tommonen?'. Vastaan, koska en halua jutella silloin kun syön. Sanon etten jaksa nyt, koska syön. 'Aina toi sama vastaus. No mieti mitä sä silloin teet kun et oo tääl?'. No olen huoneessani. Tietysti. 'Noniin ainoa tilaisuus kun sulle voi puhua ja pitää olla hiljaa'. Tulisi minun huoneeseeni sanomaan jos on asiaa.

Kai se on niin väärin kun haluaa sellaisen asian kuin ruokarauhan. En koskaan ole tykännyt siitä että joku käskee puhumaan syömisen lomassa tai että joku ylipäätään syö samaan aikaan kuin minä tai on samassa huoneessa siihen aikaan. Mutta isä on erimieltä. Kaikki on aina lasten syy. Me teemme viat vanhempiin. Kuinka mä jaksan olla pirteä tämän kysyessä typeriä kysymyksiä, jos kunnioitus koko ihmistä kohtaan on lähes kadonnut.

Illalla pakkasin vähän. Enpä paljoa mukaan ota kuitenkaan. Ei muutenkaan oo tarpeeksi vaatteita. Pakkasin ja luin kirjaa ja menin väsyneenä nukkumaan. Peiton alle mennessä ahdistus palaa pitkästä aikaa (pitkästä ja pitkästä..) mutta saan silti ihmeen äkkiä unta. Juhannus on tehnyt tehtävänsä.
Nyt pitäisi pakata loput tavarat laittaa itseni valmiiksi ja lähteä itäsuomeen.. 400kilometrin päähän. Että voin kertoa etten välttämättä kirjoita tänne lähes viikkoon. Siellä näen isovanhempia ja serkkuja. Kummityttönikin.

Eli hauskaa ensiviikkoa. Ja kaveri soitti äsken että oli hypänny myös benjin.. 90 metristä.. Murr pisti paremmaksi.