hei herra aurinko. minulla oli ikävä sinua.

Mistä mä löysin tätä elinvoimaa? Näin pitkästä aikaa untakin, tosin en kovinkaan onnellista sellaista. Olen todella huono erottamaan unen ja todellisuuden toisistaan. Varsinkin unet, jotka ovat tasoa, hämähäkki sängynpäädyssä ja muut ötökkä unet ovat sellaisia etten tajua ollenkaan että se oli unta. Kuinka voisin tajuta, kun herään samassa asennossa, olen unessa samassa paikassa ja ainoa ero unen ja valveen välillä on että ötökkä/ötökät ovat kadonneet. Ja helpostihhan sellainen katoaa tosielämässä, joten pakko katsoa kaikki petivaatteet läpi ja kurkata sängyn alle, ettei vaan löydy mistään. Sitten vasta uskon että se oli unta. Minulle on vaikeaa uskoa uneksi jopa se, että tyyny olisi täynnä muurahaisia. Ei sellaiset voi kadota noin vain.
Normaalisti siis en näe unia ollenkaan. Tai ehkä näen, mutta herätessä en muista mitään. Nyt lähipäivinä olen aina tiennyt että näin unta, mutta niistä ei ole minkäänlaisia muistikuvia.

Olen ollut, pirteä ja energinen tänään. Olen kerrankin onnistunut kaikessa. Peilistä kurkkaa iloinen naama, eikä tule kauheaa pakkomieltä juosta peiliä karkuun. Pidän näkemästäni kerrankin pitkiin aikoihin. Sisko on ollut ihana taas pari päivää ja vanhemmatkin ovat lopettaneen ainaisen 'ankanpoikais' leikin. Saan omaa rauhaa. Nyttenkin sisko on leikkamassa ruohikkoa ja vanha väki lähti kaupunkiin. Freedom.

Anteeksi, tässä tekstissä ei ole mitään järkeä. Pelkkää selitystä unistani ja mielentilastani. Sen verran aivot vielä jumissa etten keksi/muista mitään kirjoitettavaa.
Juhannus ilmeisesti vietetään täällä. Kaupungille meno vähän jäi, kun sää on mitä on taas vaihteeksi.