i can flyyyyyyy !!

Vieraat tuli. Mukana pieni poika. Koko illan menee ympäri taloa, kehnosti kikkaillen, uudella potkulaudallaan. Kauhea ryminä päällä koko ajan. Se loppui yhdentoista maissa kun tämä oli mennyt nukkumaan ja silloin alkoi vanhempi väki soittamaan musiikkia. Olisin kyllä toivonut pääseväni nukkumaan. Nenä kiinni kirjaan siis.
Aamulla sitten kiva herätä ensimmäistä kertaa kuuden aikaan, kun poika on herännyt ja tömistää pitkin lattioita. Saan unta ja herään taas kymmeneltä samaan ääneen. r a i v o s t u t t a v a a.

Väki lähtee markkinoille, jään yksin tekemään omaa lähtöäni. Pakkaan, syön, laitan itseni valmiiksi..
Hetkeä ennen lähtöä tulee väki sopivasti takaisin ja heittääpi minut assalle.

Menemme ystävän kanssa Water & rock -festivaaleille. Ystävä (emokid) on kaupungissa kolmelta, minä kaksikymmentä yli 2. Menen juoppopuiston penkille lukemaan kirjaani. Ja siellä on kuuma. Liian kuuma.

Emokid saapuu, käymme kaupassa ja emokidin veljen ja tämän tyttöystävän kyydissä. He päättivät hakea meille vähän juotavaa. Sitten assalle ja sieltä jytynuorten kanssa puistoon piknikille ja ostetaan liput. Meitä on vain kuusi halppislipuista huolimatta (15euroa).

W&R :ssä esiintyi poets of the fall, Eppu normaali, Paula Koivuniemi, Jean S. ja Koop Arponen. Poets jäi väliin, kun jäimme alueen ulkopuolelle pikaisesti tuhoamaan juomia (vaikka niiden kuljetus olisi ollut liiankin helppoa) ja Koop jäi meidän kierrellessä ympäri festivaali aluetta.

Parasta siellä kuitenkin oli benjihyppy. Ensimmäiseksi kirosin, kun en ollut tajunnut ottaa käteistä mukaan, kyselimme onko mahdollista päästä lähtemään alueelta ja vielä pääsemään takaisin, että saisi nostettua rahaa. Ei onnistunut. Kiertelimme kojuja kysellen rahan nostosta. Lopulta menimme anniskelualueen ravintolaan, josta onnistuin nostamaan viisikymppiä. Lopakosta vielä vitonen ja emokidiltä toinen ja sitten jonottamaan.

Vaa'alle, varusteet päälle ja odottamaan. Olin ehkä turhan kevyt tuohon hommaan, joten minua neuvottiin hyppäämään mahdollisimman pitkälle jottei hyppy tuntuisi pahalle. Nosturiin, narut kiinni ja ylös. Viime hetken neuvot ja sitten tuijotan edessä olevaa (aika alhaalla olevaa sieltä katsottuna) rakennusta ja kuvittelen hyppääväni sen päälle. Vereen virtaa andrealiinia ja olo on upea. Hyppy.

Voittaja olo. Siinä pää alaspäin roikkuessa pari "wuhuuu" huutoa ja sitten maassa varusteet veks ja uusi ihminen tilalle. Hyppäsin 60 metriä! Ja todistus kouraan.

Loppuilta kierrellen, katsellen esiintyjiä ja sateessa seisten. Puoli yhden aikoihin lähdemme asemalle kuunneltuamme Eppu normaalin vuonna 85 kipaleen.

Kotona siskolla on ystävä yötä. Yritän olla hiljaa, mutta sisko on hereillä. Tämä kauhistelee hetken televisioni päällä olevaa todistusta ja sitten menee nukkumaan, varoitellen, että aamulla he saattavat pitää vähän ääntä.

Ja niinhän he pitävätkin. Sain nukuttua alle kuusi tuntia ja herään höpötykseen. Ja on liian nihkeä olo uudelleen nukahtamista varten. Nenä kirjaan kiinni taas.