leikitäänkö sellasta leikkiä, että tuntuis hyvältä?

Eilisestä ei tänne voi oikein mitään kirjoittaa. En tehnyt mitään kirjoitettavaa. En muista eilisestä mitään, mitä tänne voisi laittaa. Enkä muista siitä muutenkaan paljoa. Eilinen jäi vain mustaksi aukoksi muistoihini. Synkkää.

Tämäkin päivä vain lipuu pois. Ulkona sataa. Olen väsynyt. Tuskailen tämänkin päivän kanssa, mutta tämä päivä on paljon eilistä kirkkaampi. Henkisesti. Tämä päivä on sentään kulunut normaalisti. Sisältö on ehkä tyhjä ja mitätön, mutta se on normaali. Mutta mitä muutakaan se voisi olla? Kai tämäkin päivä olisi minulle iloa ja mukavuutta, jos vain tietäisin miten sellaisiä päiviä vietetetään. Jos vain muistaisin miten päiviin saadaan eloa.

Tajuanhan minä sen että tietokoneella olon ei luultavasti pitäisikään tuoda suurta tyydytystä päivään. Ei television katselu, ei pelaaminen. Pitäisi löytää se sisältö. Jos jotain keksiikin, niin aika ei riitä. Mitä helvetin iloa on kesälomasta, jos ei jaksa tehdä mitään. Ehkä se onkin siinä. Pitäisi sulkea kone ja nukkua.

Valokuvaamisesta kyllä saa jotain pieniä ilon häivähdyksiä. Kun keskittyy kunnolla, suunnittelee kuvan, mitä siihen tulee, toteuttaa sen, jos siihen kuuluu ihminen, maskeeraa ja vaihtaa vaatteita, valitsee paikan, valaistuksen, kamera valmiiksi, räpsii kymmeniä otoksia ja valitsee parhaat. Tietokoneella mahdollinen muokkaus.

Nyt minä muistan. Nyt vasta kun kirjoitin tuon. Sen että otin itsestäni tuollasia hölmöjä kuvia. (Piti nyt laittaa profiilikuvaksikin. Jep, minä se olen.) Valokuvaus muutenkin. Ulkona, sisällä, suunnitellusti tai tilanteen mukaan. Tapa purkaa luovuutta. Piirtäminenkin olis nice, jos käden piirtokyky olisi tasokkaampaa. Valokuvaamalla saa sentään jotain tarkkaa ja tunnistettavaa. Ja kyllä huomaa kuvista millä mielialalla on ollut. Esim. nyt tekisi mieli tehdä sellaisia masennus -henkisiä kuvia. :s