muistoja kodista ja lapsuuden kavereista.

Kerron pienen elämäni aikana olleista kodeista. Kodeista joissa olen asunut Äidin, isän ja pikkusiskon kanssa. Paikoista joissa olen kasvanut ja kokenut. Paikoissa joissa olen nauranut ja itkenyt. Kavereista joiden kanssa ollaan menty metsään piiloon syömään karkkia ja nauramaan pojille.

btw. on sitten jätti postaus.

Pikku kaupunki. Pieni rivitalo kaksio. Sellaisessa asuin pari ensimmäistä vuotta. Kaksi tai kolme luulisin. Meidän koko perhe nukkui samassa huoneessa. Sängyt oli ahdettu samaan pieneen tilaan. Minä äiti ja isä. Ja loppuvaiheessa ennen muuttoa siskovauva.
Se oli pieni talo. Rivitalojen alueella oli leikkimökki. Minä ja sisko leikittiin siinä aina kesällä ja kuulemma siellä oli vuotta vanhempi tyttö kaverina/pompottamassa. Rivitalo oli loistavan mustikka metsän vieressä ja söin äidin iloksi vatsan täyteen mustikoita ja värjäsin likaisilla käsilläni vaatteet ja kaikki, sillä aikaa kun äiti teki kunnon ruokaa. Kannattaa laittaa lapsi pihalle ruuan laiton ajaksi, niin ei varmasti maistu kunnon ruoka.

Parin kolmen vuoden ikäisenä muutettiin keskustaan kerrostaloon. Minulla ja siskolla oli silloin yhteinen huone. Molempien sängyt vastakkaisilla seinillä, yhdellä seinällä vaatekaapit täynnä mauttomia vaatteita ja kasoittain leluja. Viimeisellä seinällä televisio. Kerrostalon vierestä meni junarata ja usein istuin huoneemme ikkunan ääressä odottamassa junan tuloa ja laskemassa vaunuja. Joskus minulla oli huono harrastus polttaa hiuksia ikkunan edessä olevalla kynttilällä, kunnes äiti tajusi ja vei kynttilän pois.
Meidän olkkarista löytyi iso ruskea nahkasohva. Se oli semmoinen pitkä, yhtenäinen, joka kääntyi keskeltä. Televisio taso, joku ihmeen lepotuoli ja pari halppis hyllyä. Minä ja sisko leikimme aina olohuoneen television edessä, niin isällä oli sitten helppoa vahtia meitä samalla kun katseli sohvalla makoillen telekkaria. Minusta oli aina mukavaa kiivetä isän kainaloon, sohvan ja isän väliin makoilemaan.
Keittiö ja puinen pöytä. Monet synttärit.
Sitten meillä oli lasitettu parveke, josta aina päästin hienot, kalliit helium ilmapallot leijumaan taivaalle, itkien myöhemmin niiden perään.
Kerrostalolla oli hyvä iso asvaltti piha jossa opin nopeasti pyöräilemään ilman apupyöriä 3-4 vuotiaana. Toisella puolella leikkipuisto jonne juoksimme siskon kanssa kerrostalon rikkinäisen aidan läpi. Toisella puolella leikkipuistoa oli paljon kerrostaloja, joista sain ikäisiäni leikki kavereita. Heistä en muista mitään.
Vain muutaman kymmenen metrin päässä oli kaupungin keskusta, päiväkoti ja kaikki kaupat. Tahtoisin asua siellä vieläkin.

Noin viisi vuotiaana muutimme tälle paikkakunnalle, mutta toiseen asuntoon. Taisin mennä eskariin vielä kevääksi. Muutimme rivitaloon, lähelle uimahallia. Rivitalon pihalla oli hiekkalaatikko ja rengas keinu. Äiti ja isä osti hiekkalaatikkoon uudet hiekat, kun ne ei halunnut meidän leikkivän missään kissankusessa. Rivitalossa meillä oli oma sauna, siskon kanssa jaettu huone ja etupihalla kivoja kiipeily puita. En muista siitä ajasta paljoa. Kävin aina leikkimässä kauempana kaverin luona. Tekemässä majoja metsään ja juoksemassa karkuun kännisiä mustalaisia. Majoja me tehtiin kaverin kanssa aina.
Vielä 5 luokallakin, siihen aikaan kun toiset alkoi jo leikkiä koviksia ja polttamaan tupakkaa ja pöllimään kaljapulloja vanhempien jääkaapeista. Minä en edes tajunnut että kohta puoliin majojen teko on ehdottomasta pikkulasten hommia. Olin lapsi ja onnellinen.

Kun olin tokalla luokalla muutettiin tähän nykyiseen asuntoon. Tämä on paritalo. Nykyään omistetaan kummatkin päädyt. Silloin vain tuo isompi. Tänne muutettaessa aloin kulkemaan pyörällä kouluun. Sellainen juttu tuli mieleen. Meillä on iso piha. En oikein muista millainen se oli silloin. Enemmän puita, kukkapuskia ja pensaita silloin ainakin oli. Nyt on taas enemmän marjapuskia ja mansikoita.
Täällä minulla oli oma huone. Iso ja valoisa. Pikkusisko sai pikkusen huoneen. Olin ehtinyt varaamaan isomman huoneen huutaen kun tutustuimme asuntoon. Huoneen silloinen omistaja, vanhempi jätkä oli samaan aikaan huoneessa kaverinsa kanssa kun minä kurkkaan sinne ja huudan täysillä että siinä on minun tuleva huone. Saatto jätkiä naurattaa.
Kadun varrella asui joidenkin vuosien hyvät ystäväni. Ja myös ensimmäinen poikaystäväni (ja olen aika varma että se oli sitä aidointa ja viattominta rakkautta mitä minulla koskaan on ollut :D ). Kun kaverit oli samalla tiellä, niin ei tullut paljoa kontaktia muuhun maailmaan. Samat paikat, samat majat, samat ihmiset.
Ala-aste aikana vaihtui kaverit aika tiuhaa. Ehkä vuoden välein. Palasin ala-asteen parina viimeisenä vuotena kaveeraamaan eskari kaverin kanssa. Kun kumpikaan ei saanut karkkia syödä niin ostettiin silti vähäisillä rahoillamme kädet täyteen karkkia ja mentiin syömään niitä metsään tai sitten salakuljetettiin ne kaverin huoneeseen. Siellä kuunneltiin musiikkia ja laitettiin julisteita seinille ja vaiheltiin huoneen järjestystä. Mentiin leikkipuistoon tai metsään leikkimään pienillä pokemon leluilla ja vaiheltiin kortteja. Ala-aste villitykset oli kivoja.
Ala-asteella kaveruus ei ollut kovinkaan tasokasta. Aina yritettiin olla porukassa se ihminen, jolla oli toinen porukan jäsen bestiksenä, jonka kanssa sitten kiusattiin muuta porukkaa. Voi nerot.
Yläasteella menin pari ekaa vuotta niiden kanssa, jotka olivat olleet samalla luokalla ala-asteellakin. Rippikoulun jälkeen vaihdoin porukkaa tutustuessani paremmin pariin muuhun henkilöön ja tajusin, millaista oikea ystävyys on (näin tämän ikäisenä). Ysiluokka olikin ylä-asteen parasta aikaa. Vedin silloin ensimmäisen kerran pääni täyteen ja aivan liian överisti. Tulin siinäkin asiassa vähän jäljessä muihin verrattuna. Mutta mitäpä sitä aina vertaamaan.
Ylä asteella minulla oli 2 suhdetta. 1 ns. sovittu juttu jossa ei oikeasti tapahtunut yhtikäs mitään ja toinen pidempi aikaisempi juttu joka oli vähän vakavampaa. Mut ei me oikeasti edes sovittu yhteen. millään lailla. Sen jälkeen ei ole mitään juttuja ollutkaan (mitä nyt perus kännipäissään pussailua ja vierekkäin nukkumista). Ylä-aste loppui ja erkaannuin ala-aste aikaisista ihmisistä lopullisesti.

Nyt olen siis amiksessa. Ensimmäinen vuosi käyty. Apua syksyllä alkaa toinen vuosi :o Toisen vuoden opiskelija. Kuulostaa hassulta. Amis ajasta myöhemmin lisää. Siitä ajasta muistaa vielä varsin hyvin.