pilvinen maailma, kuivuneet lupaukset

Eilen illalla päätin raahautua rippileirin vierailutilaisuuteen. Tapaamaan kahta ystävääni jotka olivat isosia. Kävin kaupassa ostamassa heille lisää purtavaa. Entinen luokkalainen on samassa kauppajonossa ja ulkona tulee pätemään. "Sulla taitaa olla karkkipäivä?" ei nää menee sinne leirille kavereille.
Menen kuudeksi leirille. Siellä ei ole leiriläisten lisäksi ketään. Löydän toisen ystäväni ja tämä kysyy heti mitä ihmettä mä siellä teen? Vierailupäivä? Ei ei ei se on vasta seitsemältä.
Murhan himoisia ajatuksia toista ystävääni kohtaan. En tosin ole yllättynyt. Hänellä on ollut muutamia kuukausia kestänyt "hups-" kausi. Pikku vahinkoja.
Ystävän koira tulee myös vierailemaan joten joudumme olemaan ulkona.
Ulkona on kylmä, kostea ja hyttysiä. Koira on märkä ja likainen. Ja yliaktiivinen ja pomppii koko ajan. En nauti mitenkään mainittavasti. Lopulta kaveri menee hoitamaan isostehtäviään ja jään koiran vahdiksi. Tahdon pois täältä.
Ilta ei muutenkaan mennyt mitenkään hyvin. Äiti ainakin yritti nirhata minut.

Ja aamulla. Petän kaikki lupaukset jotka itselleni lupasin. Saan aloittaa alusta.
Päivä on sateinen ja pitkä. Nukun pitkään, olen koneella, (teen ruokaa), ja keskityn kerrankin kunnolla lukemiseen. Illalla petän lisää lupauksia ja lupaan uudelleen.
Saan keliakialiitolta postia. "Sinut on hyväksytty sopeutumisvalmennus kurssille"
Ahdistun lisää kun näen minkälainen ohjelma siellä on.

Enään voin toivoa että loppupäivä menisi hyvin.