church on sunday.

Tuntuu että hajoo pää. Viime viikon huoleton ja rento mökkireissu vaatii veronsa ja kiskasee maton jalkojen alta niin, että pää kolahtaa betonilattiaan ja lujaa. Eiooyhtäänkivaa ja mietin jos purkais sisäistä angstia rikkomalla ikkunan tai repimällä tapettia silpuksi. Ikkunan rikkomisen voisin jollakin hienommalla taidolla naamioida vahingoksi, jos yhdistäisin viikkojamyöhässäolevan verhojen ripustamisen samaan aikaan. Voisin tehdä pari mustelmaa hakkaamalla reisiä jollakin vasaran tapaisella lisäämään uskottavuutta.

Eikö?

Kun tuntui jotenkin siltä et oon saanut elämääni fiksattua kasaan. Eipä se mitenkään kummosesti kiemuralla ole ollukkaan, mutta hetken onnellisuuspäivätwihiiIsmilingYaY(!) vietettyäni tuntuu elämän potkivan päähän entistä lujempaa. Ehkäpä kaipaan elämääni säännöllisyyttä, aamuheräämisiä ja kiireitä, jotta tuntuisi olevan merkitystä tälläkin elämällä. Herääminen sen takia että pääsee katsomaan uutta elokuvaa (vaikka Potter onkin hyvä, suorastaan ihana) on ehkä liian vähän. Pitäisi nukkua tunteja enemmän.

Ei mitään masennusta, ei mitään muuta typerää. Eiköhän tämä ole normaa.... (eikun) tavallista 16-vuotiaan angstia (vihaan tuota sanaa muuten..). Mutta ei se silti tunnu kivalta.

Bloodshot deadbeat and lack of sleep
Making you mascara bleed
tears down your face
leaving traces of my mistakes

Asiastakukkaruukkuun. Teetä olen lipittänyt tänään 'bout litran. Jos sitä joskus jaksan keittää (harvinaisen vaativa toimenpide painaa vedenkeitin päälle) keitän sitä paljon. Menee kun viinaa alkoholisteille. Hermesetaksella ylimakeutettuna. Syöpää odotellessa..

Löysin über vanhan minihameen (ostettu kirpparilta(!!) ollessani 4-5 vuotias) etsiessäni tapojenivastaisesti leffareissua varten vaatteita. Odotan jotenkin että saan syyn laittautua ja näyttää ihmiseltä (ihmisemmältä), saan laittaa taas meikkiä ja vaihtaa yökkärin arkivaatteisiin. Säätiedot uhkaavat kosteudella, joten jätän ikipörrötukan suoristamis taistelun väliin. Sisko lähtee leirille jo aamulla, ihanaa rauhaa tiedossa. Jos vielä osaisin käyttää tuon rauhan hyödykseni.

Yksi einiintuttu kaverini pyytelee synttäreilleen. Kaikki jotka ovat meistä menossa, menevät sinne ehkäpä hieman vastahakoisesti. Lähinnä kohteliaisuudesta. Keskiviikkona kai sinnekkin mentäisiin. Luultavimmin ihmiset siellä juo. Tekisi mieli vetää pää täyteen ja toisaalta olla koskematta koko litkuun.

Kännykkä on 'hukassa'. Jos vähän vaivautuisin katsomaan ympärilleni, löytäisin sen kyllä. Akkukin siitä on loppu. Ollut jo jonkin aikaa. Se oli melkein koko mökkireissunkin jossain. Nykyään on mukavampi vain olla ilman kännykkää. Tavoittamattomissa.


MISTÄ TOI HÄMÄHÄKKI TULI!!

(10 minuutin tauko)
...
...
...
.. pöydällä oli pari söpöä kirkkaan pinkkiä piharuusua piristämässä huonettani, kunnes.. Toisesta alkoi roikkumaan kammottavajättiperäinenvaaleapitkäkoipinen hämähäkki, jolloin siinä vaiheessa kirjoitin tuon capsraiskatun ylläolevan tekstin ja juoksin pirunlujaa hakemaan hämähäkkien läsnäolon syyllisen, äidin, tekemään selvää tuosta kammotuksesta. Kymmenen minuuttia meni siinä kun yritettiin yhteisvoimin hukuttaa tuota valtavaa hämähäkkiä vessan lavuaarissa vesi-käsisaippua-vessanpesumyrkky yhdisteellä. Ruusut meni tohjoksi, hämähäkki lopulta meni veden mukana putkistoihin kitumaan toivottavasti myrkkyä keuhkoissaan, lavuaari tuli pikasesti pestyä ja tukin sen tulpalla tuhlattuani ensin vessanpesuainetta muutaman desin verran hämähäkin mukana alas.

En pelkää hämähäkkejä. Ne ovat vain inhottavia (hermostunutta naurua). Ruusut meni roskiin (ei muuten minun). En tuo huoneeseeni varmasti enään yhtäkään luonnonkukkaa. Mansikoiden syöminenkin menee just ja just, koska mansikan toisella puolellahan saattaa olla ties mitä öttiäisiä?

Heh. Unohin nyt kyllä täysin mitä kaikkea piti kirjoittaa.