ei otsikkoa.

Tänään olen vain lukenut. Herännyt ja mennyt olohuoneen tummanvihreälle nahkasovalle, laittanut kirjan käsinojalle, kääriytynyt punaiseen vilttiin (vaikka olikin jo lämpö-/aamutakki lämmittämässä valmiiksi) ja aloin ahmimaan kirjaimia silmilläni. Tuokin kirja on ihan pian luettu, vaivaiset 50 sivua jäljellä. Tämä on toodella huono puoli kirjoissa. Kun ne on kerran luettu, niistä ei saa enään sitä samaa iloa uudestaan. Tietenkin olen ostanut kirjoja omaksi, niitä parhaita, joita sitten luen uudestaan ja uudestaan. Mutta koskaan se ei ole niin hyvä kuin ensimmäisellä kerralla luettuna.

Kyllä, tämä päivä alkoi paremmin. En herännyt meteliin ja kolinaan. Ei ollut kukaan aamulla häärimässä ympärillä. Tosin luultavasti parin tunnin sisällä saan alkaa siirtelemään tietokonetta, ja tavaroita pois jotta saadaan pöytä siirrettyä pois ikkunan tieltä. Muiden ikkunoiden kiiltäessä puhtaana, minun ikkunassani kärpäsen poikaset mutustavat pintalikaa pois. Huoneeni näyttää oudolta ja vieraalta, valoisammalta ja siistimmältä, kun pöydän kuivatut ruusut ja muut koristeet on siirretty väliaikaisesti muualle ja verhot on (suurella vaivalla ja pähkäilyllä) otettu pois pestäväksi. Näytön laitoin takaisin paikalleen, kun olin herättänyt siskon puoli kolmen aikoihin. Ketään ei kuitenkaan enään kiinnosta pitää kiirettä ikkunani kanssa. Tuntuu että aika loppuu kesken. Loppu viikko menee touhutessa, enemmän tai vähemmän. Huomenna täytyy mennä kirjastoon (lainaamaan hyllyt tyhjiksi mökkiviikkoa varten)ja siivota, keskiviikkona pitää pakata (mökkireissun takia taas..), torstaina Bunnyn syntymäpäivää juhlistamaan ja perjantaina onkin jo lähtö ?! Yksi vanhemmista ystävistäni tulee mukaan. Mutta vain muutamaksi päiväksi. Tahdon päästä xon-puistoon, koska janoan päästä kokeilemaan mekaanista rodeo härkää (jossa tämä ystäväni on kuulemma loistava) ja muita ihania pikku laitteita, jotka saavat vereni kihisemään andrealiinista.