5.7.09

eilen oli helppo hymyillä. tänään ei.

'Uusi pehmeämpi laatu' lukee nenäliinapaketissa. Ei siinä minusta yhtään eroa ole. Yhtälailla sekin kuivattaa kasvojani eikä siitä ole apua kyynelista turvonneihin silmiini. Eipä oikein mistään ole. Rasvaan silmän alusia aina tilaisuuden tullen.
Kaikki on tänään niin perseestä. Olin jo eilen varautunut siihen, että pitää siivota ja laittaa kämppää kuntoon, ei olisi mikään tavanomainen lusmuilu päivä, mutta siinä vaiheessa kun isä huutaa minua ja siskoa pesemään ikkunoita, samalla kun itse pelaa nettipokeria, alkoi hermot palaa. Ei se mitään, olisin voinut hyvin siivota kaikessa vitutuksessani, mutta kun kaikki sanovat joka välissä jotain, mitä en halua kuulla, liittyen mökkiviikon pilaamiseen tai töihin, päässä naksahti jotain. Kiukkuan kuin pieni lapsi ja yritän kyyneleiden lomasta itkuni syytä selittää, vaikka en tiedä sitä täysin itsekkään. Tiedän vain että tänään ei ole yhtään hyvä päivä ja tahdon vain nukkua huomenna.

Olen turhautunut, kiukkuinen ja keskittymiskyky on nolla, kirjaa lukiessa tajuan tujottelevani tuulessa heiluvia puita ja seuraavaksi lattiaa. Eilen oli helppo hymyillä, kävellessä kaupungin katuja pitkin katsellen vieressä marssivaa paraatia. Paraatia, joka oli vähintään kilometrin pituinen ja siinä oli helposti tuhat ihmistä, kävelemässä laulamassa ja soittamassa viulua, kansallispuvuissa. Oli ihmisiä norjasta, islannista, ruotsista... ympäri suomea. Oli helppo hymyillä lidlin ylinopealle kassatädille ja linkkuasemalla juttelemaan tulleille juopuneille ukoille.
Helppo hymyillä vielä illalla pelatessa monopolia ja jotain terroristien tappo peliä siskon kanssa. Mutta herätessä inhottavaan kolinaan ja paukkeeseen ei päivä voi hyvin alkaa.

Kerään mansikoita varovasti inhoilme kavoillani väistellen hämähäkkejä ja mädäntyneitä yksilöitä. Sitäkään en olisi halunnut tehdä. En olisi halunnut astuakkaan ulos kesän kylmimpänä päivänä tuuleen ja kylmyyteen. Sisälläkin on kylmä. Liian kylmä. Harkitsen patterin päälle laittamista. Yritän käynnistää koneen, mutta tajuan että olen irrottanut siitä näytön. Mikään ei onnistu.

2 kommenttia:

Anttu kirjoitti...

<3 huomenna parempi päivä taas, näistä helvetinsunnuntaista ei tahdo kukaan selvitä elävänä.
Mikään ei ole inhottavampaa kuin herätä ääniin ja stressaantua jo ennen kuin saa silmänsä avattua.

Bree kirjoitti...

Äh, kuulostaa tosi ärsyttävältä. Noita tulee joskus. Toivottavasti tänään jo parempi päivä ja heräät vaikka sitten siihen kun aurinko tulvii verhojen välistä. Ehkä sitten taas helpompi hymyillä :)