Butler kävi luetteloa läpi mielessään. >>Mutta ihmeitähän on vain seitsemän.>>
>>Alun perin niitä oli yksitoista>>, Mulch sanoi.
Lähes kaikki ovat varmasti sanoneet jotakin pilkallisesti/vitsikkäästi kahdeksanneksi ihmeeksi. Minä ainakin, usein. Ja en edes tiennyt mitä ne seitsemän olivat. Pakko irtaantua tarinasta ja avata kone jotta pääsen googlettamaan.
Odotan oikeasti jotain kiinnostavaa. Jotain luonnotonta ja oikeasti ihmettä. Fantasiaa täyteen buukatut aivoni kuvittelevat heti jotain taikuuden omaista. Jotain johon liittyy painovoiman kumoamista (ilman teknologiaa) ja ihmeellisiä henkilöitä.
Löydän itseni tiedon (epävarman sellaisen) lähteestä wikipediasta, jossa esitellään antiikin kreikan maalausta kuvaamassa jumalien rakennuksia. Uuden ajan seitsemän ihmeet saivan minut pettymään. Jotain rakennuksia. Golden gate ja Kanaalitunneli. Todellisuus on tylsää.
Todellisuus ei ole minua varten.
Isä tulee kotiin ja äksyää, kun en ole astunut ulos ollenkaan. Ihmettelee eikö me käydä koskaan ulkona. Mitä ihmettä mä siellä tekisin? Sisällä on paljon mukavampaa. Tekee vaan mieli mennä peiton alle ja nukahtaa. Cosmopolitanin lehdessä mukana tulleet drinkki ohje kortit lojuvat pöydälläni. Tekisi mieli lähteä kauppaan, ostaa tarvikkeita, limejätiivisteitämehujalimonadiamausteita ja tehdä ja maistella. Alkoholittomia tietenkin. Alkoholipitoisiin drinkkeihin tarvitsisi niin montaa ja kallista juomaa ettei huvita. Laittaa kauniisiin laseihin ja koristella värikkäillä hedelmillä.
Jos joskus jaksaisi tehdä jotain. Eilen loppui energia ja elän uupumuksen vallassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti