huoleton viikko huolilla.

Tulin mökiltä, raahasin kamat huoneeseen ja käynnistin koneen. Se piti samaa karmeaa ääntä, mutta se kai loppu tai totuin siihen. Sisko huutaa jatkuvaa äidille. Raivoaa siitä, kun tämä repi johdot digiboksista, ettei ukkonen riko. Nyt jäi kaikki ohjelmat tallentamatta.


Mökki oli tilava ja hieno. Puutteellinen kylläkin. Keittiö oli täynnä suunnitteluvirheitä ja astioita puuttui. Poreammekkin osoittautui laimeaksi. Tilaa kuitenkin oli, meillä nuorilla koko alakerta käytössä. Simba (my friend) tuli heti perjantaina. Sanoi olevansa pari päivää, lähtevänsä maanantaina tai tiistaina. Lähtö venähti tiistaista keskiviikkoon, keskiviikosta torstaihin. Simba on ikuinen optimisti, hieman häseltäjä ja hajamielinen, itsevarma ja ystävällinen. Ja parasta hänessä on, että hän on täysin oma itsensä. Se tulee hyvin toimeen siskoni kanssa, jonka takia sain välillä omaa rauhaa. Hän saa oloni tuntemaan täysin hyväksytyksi, hän on eläin rakas, kasvissyöjä ja samoin kuin minä, kirjojen ja elokuvien ystävä.
Me soudeltiin (pudotin airon keskellä järveä), heiteltiin virveliä, uidaan, saunotaan, lojutaan poreammeessa, tuijotetaan siskon uudelta läppäriltä elokuvia (kaikki ihan surkeita), pelataan lautapeliä (johon keksimme juonia). Iltaisin suunnitellaan hiusten värejä, laitetaan kynsiä ja nypitään kulmia, piirrellään kuulakärkikynillä kuvia, isoja ja pienia, ympäri kroppaa. Minulta löytyi perhonen lantiolta, suuret siivet selästä, paholaisen tapainen pohkeesta, selkärangan luut, sisilisko kämmenen selkäpuolelta ja hedelmiä niskasta. Häneen tihrustin koristeellisen tikarin pohkeeseen, hyvän ja pahan omatunnon kuiskuttamaan niskaan, alaselkään kuvion ja selkään ison maailmanpyörän. Omat kuvani ovat ainakin joko pyyhkiytyneet pois tai muistuttavat haaleaa mustelmaa.
Luimme samaa kirjaa vuorotellen. Toinen luki ja toinen pelasi mökillä olevan 6v. pikkupojan (sanotaanpa peukaloinen) ds:ssää tai psp:tä. Kirja oli tämä Ennen kuin kuolen, joka oli aivan ihana.

Kirjasta; Tyttö (Tessa) sairastaa leukemiaa, on luopunut hoidoista. Sairaus etenee ja hän tekee listan asioista mitä haluaa tehdä. Kirjassa listaa ei paljasteta, vaan lukemalla saa tietää. Tessa kirjan alussa suhtautuu maailmaan agressiivisesti, vihaisesti. Listan ensimmäiset asiat ovat negatiivisia, huumeita ja seksiä. Mutta mitä pidemmälle kirjaa lukee, sitä enemmän hän muuttuu positiiviseksi, ihailee maailman yksityiskohtia, tekee ihania asioita. Sairaus etenee koko ajan ja Tessan aika vähenee. Kirja kerrotaan todella hyvin. Huumoria, surua ja rakkautta. Kaikkien pitäisi lukea. Teki mieli mennä googlettamaan tietoa leukemiasta ja kurkata etukäteen, mitä listassa on.

Simban kanssa käytiin parhaat keskustelut savusaunassa. Pimeässä saunassa on kai jotain taikaa. Siellähän ukotkin asiat puhuu. Parilla siiderillä toki saattoi olla osansa.. Me keskusteltiin kaikesta. Miehistä, esivaikutelmista.. Mietittiin mitä ihmiset meistä ajattelee. Puhuttiin horoskoopeista. Kauris tulee toimeen kauriin kanssa. Kauriitahan me ollaan. Ravattiin saunan, terassinh, järven ja poreammeen välillä parikin tuntia.

Meidän perheen lisäksi mukana oli siis ystäväperhe (Herra T, Rouva H ja peukaloinen), Simba melkein koko viikon ja siskon poikaystävä 3 viimeistä päivää. Ystäväperhe on mukava, Herra Tstä en tosin oikein tiedä, mutta Rouva Hn kanssa oli mukava jutellakkin. Heidän poika Peukaloinen on 6 vuotias, hieman autistinen, keskosena syntynyt, elävä luuranko. Laihin lapsi mitä olen nähnyt. Kylkiluut näkyvät aina, kuten kaikki muutkin luut. Ruoka ei uppoa, koskaan ei ole kiva syödä. Suklaamurokupista oli aamulla mennyt lusikallinen puolessa tunnissa. Autismin takia se saattaa ruokapöydässä upota omaan maailmaansa, ja sen syömään herättely on vaikeaa. Se leikki paljon yksisteen. Yleensä olen leikkinyt hänen kanssaan, mutta Simban ollessa mukana, se jäi. Sen takia hän on kutsunut minua tyttöystäväkseen, vaikka olemmekin nykyään vain kavereita :) Maailma uhkasi kaatua, kun hävisi hän yhden krokettipelin neljästä, kaikki oli epäreilua. Se on hieman erillainen, mutta ihana lapsi.

Xon puistossa käväisimme. Sisko ja Simba kokeilivat sumopainia ja minä Rodeoa. Kummatkin huvittavan näköistä puuhaa. Siskon poikaystävä tuli tiistaina mökille, Piikiksi sitä aijemmin kutsuin, mutta reissun jälkeen löytyi parempi nimitys. Hän on sitten tästä eteenpäin Matrix. Sisko ja Matrix valtasivat alakerran makuuhuoneen, nukuin viimeiset yöt Simban kanssa takkahuoneessa. Siellä nukkuminen oli tuskaa. Kärpäset pyöri ympärillä ja ikkunoista tulvi valoa ja lämpöä. Simban lähtöaamuna heräsin puoli seitsemältä, hiivin hiljaa rappusia ylös toisten nukkuessa, haen palan kurkkua ja lasin kokista ja hiivin alakerran ovelle, matkalla ulos. Hiljaisuus loppuu siihen rämpyttäessäni ovea. Ei aukea. Sitten yläkertaan.
Kaikki olivat väsyneitä sinä päivänä. Vanha väki oli hieman huono vointinen edellispäivän viininjuonnin jäljiltä. Koko viikon ne joi, aloittivat heti kun sisään pääsivät, mutta viini pisti pään sekasin.

Päivä oli huonoin kaikista. Simban läsnä olo sai ajan kulumaan nopeasti, nyt se mateli. Illalla tuli vähän riideltyäkin. Ihmiset menivät ajoissa nukkumaan, minäkin. Neljä tuntia yritin unta saada. Välillä luovutin. Liian väsynyt. Tuijotin ikkunasta näkyvää kultaista kuunsirppiä, hain allergia lääkkeen tukkoisuuteen, luin, tuijotin taas ulos, kuuntelin tuhottomasti Linkin parkkia ja mietin uutta soittoääntä. Oli liian kuuma, otin täkin pois. Aloin stressaamaan syksyllä alkavia ruuanvalmistus tunteja ja sen opettajaa, meidän ryhmänohjaajaa, kuuntelin lisää musiikkia ja yritin nukkua. Kärpäset iskivät taas ja raahasin sijauspatjani kodinhoitohuoneeseen, jossa oli pimeää ja kärpäsetöntä, mutta huriseva pakastin ja järvivedestä märkiä uimapukuja haisemassa. Pelkkä sijauspatja oli turhan kova nukkumiseen. Vuodatin pari kyyneltä ja sain unta, kun pakastin lopetti hetkeksi hurisemisen.
Aamulla olin tyytyväinen nukkumapaikastani. Kukaan ei löytänyt minua aluksi ja äänet eivät häirinneet niin paljoa.

Paluumatka oli inhottava. Sisko ja Matrix nuoleskelivat takana, olin väsynyt ja kiukkuinen. Ystävät ovat Bunnyn luona ja olen liian hermoraunio jaksaakseni lähteä sinne. Ja vain reissun viimeisen vuorokauden takia.
Kotona on ihana olla.
Oma sänky, kone ja huone. Oma rauha. Eikä ole kärpäsiä.

Tuli vähän iso ja sekava postaus. ):