29.7.09

koti loppuu huoneeni ovelle.

'Me lähdetään nyt kaupunkiin kaatopaikalle viemään vanhoja tietokoneita.' äiti ilmoittaa varovasti huoneeni ovelta. Vilkaisen kelloradiota ja se näyttää lähemmäksi puolta yhtä. Wtf?! Kukaan ei oo kiskomassa mua ylös sängystä vaan ilmoittelee varovasti ovelta ?? That's not normal. Tuntuu jotenkin hemmottelulta. Kukaan ei häiritse ja kaikki lähtevät pois talosta häiritsemästä. Saan jopa valita syönkö aamiasta vai lounasta ! (normaalisti aamiaisen syönti on ehdoton ei kello kymmenen jälkeen). Odottelen ikkunan ääressä heidän lähtöään. Auto kiihdyttää pois pihasta, keitän kannullisen teetä ja alan tapittamaan 1. tuotantokauden L-koodia.

Koti näyttää oudolta. Maalattu terassi, roinasta tyhjennetyt tilat, pienet muutokset ja kaikki. Pihalle ilmestyneet kasvit. Kaikki tuo hemmetin hössötys rippijuhlien takia ja ärsyttävintä siinä kaikessa on se, että Väki haluaa siivota ja järjestellä kaiken 'ylimääräisenkin' millä ei ole kiirettä. Harmittelevat vielä, kun en jaksa mennä katsomaan uusia ulkoportaiden päällisiä. Minulle nyt vain on yks ja sama millainen tämä talo on ja mitä sille tehdään. Maalatkoon vaikka seinät neonväreillä ja sisustakoon styroksilla, mutta minua kiinnostaa tässä talossa vain ja ainoastaan oma huoneeni, jos kiinnostaa (olkoon sotkunen). Pidän taloa vanhempieni kotina, en niinkään omanani. Huonetta ympäröivät tilat kuuluvat muille. Sitten kun pääsen muuttamaan omaan asuntoon, se on asia erikseen of course. Vaikka asumme paritalossa, jonka toisen puolen minä siskoni kanssa olemme vallanneet, tämäkin talon pääty toimii huoneitamme lukuunottamatta varastona. Päästäkää irti ja omaan kämppään niin jaksan kiinnostua.

Ostatin (ei huvita maksaa itse) vanhemmilla uuden suoristusraudan entisen rämän tilalle. Entinen kun vanhuuttaan alkoi menettämään tehoaan. Ja tähän pörröpilveen niitä tehoja tarvitaan. Kirosin siskon poikaystävää (matrix) mielessäni ja sitten se toi minulle askin läkerol cactuksia ;____; ♥. Okei se piti maksaa itse, mutta silti. Siivous urakastani sain vain pyyhittyä pölyt ja vittuuntuneena revittyä vaatekaapin sisällön lattialle. Siitä sitten edes hieman käyttökelpoiset vaatteet takaisin viikattuna ! Oih kun oon ylpeä itsestäni. Odotanpa kolme päivää niin ei siitä huomaa onko ne viikattu vai ei. Huomenna Emokidille (med Bunny) ja odotan sitä tosissaan. Pääsee pois tästä talosta ja sen siivoushulluista ihmisistä. Kauampa täälläkin taas viihdyin. Reilun päivän.

1 kommentti:

Anttu kirjoitti...

Aika suorina ne on otettu, yhden nimen sensuroin (whoa!) ihan mukavuussyistä. Että juu, kuustoistavuotiaana maailma tosiaan on erinäköinen kun kolmatta vuosikymmentää kohta aloittelevana (vaikka huonompaan suuntaan onkin henkisesti asiat mennyt niin silti tuntee itsensä vähän valaistuneemmaksi : D). "Silloin kun minä olin nuori..."