ajantappo.

Yöllä valvotin itseäni tyhjäpäisellä oleskelulla tietokoneella ja kirjanlukemisella kuulokkeet korvilla. Musiikki vaikeuttaa keskittymistä, pahasti, mutta vielä enemmän sitä vaikeuttaa viereisestä huoneesta kuuluva supina ja huono elokuva. Kello on puoli kaksi, tahdon nukkua.
Kun tahtoisin nukkua vaikka kolme päivää putkeen, vähintää puolille päivin, saan unta ruhtinaalliset viisi tuntia. Kello näyttää taas kahdeksaa ja toistan edellisaamun toimet. Makaan sängyssä, pyörin ja yritän venyttää kipeää selkää. Puoli kymmeneltä avaan kirjan. Tunnin päästä ovelta kuuluu 'huomenta mussukka', kun mutsi tulee ilmoittamaan, että hän isän kanssa lähtee Järvenpäähän katselemaan saunoja pihalle. Jesh ! Rauhallinen aamu part 2, vaikka mussukaksi kutsumisen olisi voinut jättää väliin, kun viereisessä huoneessa on vieraita ihmisiä kuulemassa (T___T).
Kuluu parikymmentä minuuttia, ulko-ovi kolahtaa kiinni. Sen jälkeen pamahtavat auton ovet ja siirryn huoneestani 'keittiöön' (toimii varastona) katselemaan, että auto varmasti kaartaa pois pihasta. Kuljen asuntoja erottavasta ovesta ja nautin rauhasta keittämällä kupin teetä.

Uppoudun kirjaan moneksi tunniksi. Välistä teen yhden koulutehtävän ja jatkan kirjan lukemista, vaikka kokeetkin ovat ylihuomenna. No kumpikohan kiinnostaa enemmän? Väki tulee takaisin ihan liian pian, jo kahdelta. Eikö enempää ? Ne eivät löytäneet koko paikkaa, minne olivat menossa. Siirryn pois vanhempien alta huoneeseeni ja istahdan koneelle. Ei mitään yllättävää eikä kummempaa mainittavaa, mutta ylä-aste ystäväni (jonka näin viimeksi kesäloman alkaessa) puhuu tapojensa vastaisesti minulle mesessä. Se on päässyt perille amerikkaan. Olen hetkessä innossani, sekasin ajatuksesta, että hän on niin kaukana tekemässä jotain niin upeaa. Vuosi eri maassa, eri kielellä, eri ihmisten keskellä. Yritän kysellä millaista siellä on, mutta hän vihjaa, että katso blogista. Hän on väsynyt, kello ei ole edes kahdeksaa. Aivan.. Aikaero. Oma kello näyttää jo neljää. Olen kaverilleni kateellinen. Itselläni ei riittäisi rohkeus, varmuus eikä kielitaito mihinkään lähtemiseen yksin.

Väsyttää, odotan ajan kulumista. Katson yöllä tulleet Fullmetal alchemist :it, suoristan hiukset ja poden mielitekoa pelata yatzya, joka lojuu keittiön pöydällä. Sisko meni lapsille tarkoitettuun, ilmaiseen, narun kiskonta ongintaan jossain citymarketin pihassa ja 'voitti' itselleen mini sipsipussin ja kyseisen pelin. Perinteinen yatzy, kynä, paperi ja nopat. Ei mitään aapelin netti yatzya, joka on ensinnäkin helpompaa ja toiseksi nopeampaa, vaan kunnon perinteistä pelaamista irl. Tosin mitä nyt yhtään perhettäni tunnen, he mielummin upottautuvat sohville ja katselevat hyvää ystäväänsä. Televisiota.