29.8.09

'oletko sä edes hengissä enään?'

Mutsi pyytää minua hieromaan niskojaan, kun olen poistumassa keittiöstä. No okkei otan niskahieronta otteen ja pyörittelen sormiani painaen. 'Ootko sä edes hengissä enään?!' se sanoo ihan yhtäkkiä. Olen jonkin aikaa että wut?! Mitä se sano? Mitä se nyt meinas? Jatkaessa hiljaa hieromista, tajuan fiksuna tyttönä sen järkyttyneen kosketustani. Jääkylmiä sormiani. Eikö se ole niitä ennen huomannut?

Olin eilen sen verran väsynyt (vaihteeks) että oletin ja toivoin nukkuvani tänään puolille päivin. Mutta ei kun ei. Ikkunasta paistaa valkoista valoa pilviseltä taivaalta ja kelloradio näyttää puolta yhdeksää punaisilla numeroillaan. Käännän kylkeä, tuijotan kattoa ja suunnittelen. Kymmenen aikoihin avaan kirjan (Torey Hayden - Aavetyttö) ja luen 'bout viisi lukua. Koitan vielä nukkua, ei tule mitään, joten annan periksi ja nousen ihmisten ilmoille.
Lucky girl, isä aikoo piristää siskoni päivää, samalla kun tahattomasti piristää minunkin päivää, ja päättää lähteä ostamaan siskolle uutta televisiota entisen rämän tilalle, jossa ei toimi kuin satunnaisesti virtakytkin. Se vie loputkin perheestämme mukanaan, joten saan n. 4h omaa, hiljaista aikaa. Tuhlattuani aikaani ensin koneella ja kirjan ääressä, saan itseni siivoamaan. Pyykit, lakanat ja pyyhkeet pesuun.. Jes. Sain jotain aikaiseksi. Samalla puhdilla hinkkaan talon kaksi vessaa puhtaiksi, josta saan moitteita, kun oli kuulemma siskon vuoro.. Hei c'moon ! Ei tarvitse äksyillä jopa siitä että siivoan.

Voisin lähteä illalla kävelylle. Tai ulos muuten vain. Kylällä on ylä-asteelta tutun tytön tuparit illalla. Ei en mä sinne voi mennä, enkä haluakkaan. Paljon ihmisiä, humalassa, katsomassa, kommentoimassa ja vittuilemassa. Ihmisiä, joita en vapaaehtoisesti ole vaivautunut näkemään yli vuoteen, ylä-asteen päätyttyä. Menen vain ulos. Kävelemään tai mitä vain. Pois kotoa. Siskolle tulee ystävä yöksi. Viereiseen huoneeseen. Huoneeseen, jonka erottaa minun huoneestani vain pätkä seinää ja kaksi verhoa. Äänieristyksen taso siis nolla ½. Joko lähden ulos, tai huudatan telkkaristani jotain elokuvaa. Jotain mikä peittää muut äänet.

Väillä tekee mieli 'laittaa elämä risaseks'. Juoda itsensä sammuksiin kadulla ja herätä yksin ja meikit levinneinä. Joutua auto-onnettomuuteen ja murtaa jalka tai käsi. Olla koulusta pois kaksi viikkoa, jonka aikana tulisi niin paljon poissaoloja, ettei työssäoppimaan pääsy tulisi onnistumaan. Tehdä mitä vain, joka muuttaisi tätä pienen elämäni rytmiä suuntaan tai toiseen.

Ei kommentteja: