?

En jaksa kuunnella opetusta. Ratkon jotain ihmeen numero-ruutu peliä, jonka idean kerrankin älysin. Ratkon vain, lisää ja lisää. Puhukoon opettaja sepelvaltimotaudista, mä voin lukea sen myöhemmin kirjasta (erittäin huonosti toimiva periaate). Viimeisten tuntien opettajalla on kokous, joten pääsemme tuntia aikaisemmin karkaamaan koulusta. Puolisen tuntia linja-auton lähtöön, haistatan pitkät lakritsiuute-mössö lakolleni ja menen supermarkettiin ostamaan pussin lakukissoja ja pussin salmiakkia. Kokeilen onlyssa farkkuja ja opin, että harmaat housut eivät ole minun juttuni, niiden viedessä viimeisetkin värit vaatetuksestani. Linja-autossa avaan lakukissa pussini ja luen Artemis Fowl :in toista osaa. Pysäkillä katson ikkunasta, kuinka pakolaiset istuvat ulkona t-paidoissaan ja varvas-sandaaleissaan, isona porukkana, kun minä itken lämpöisempää takkia kylmyyttä vastaan.

Kukaan ei ole kotona, voooi onnen päivää. Avaan tietokoneen, syön viimeiset lakukissat ja odotan ajan kulumista. Kello on vartin päästä kuusi, joten jos alan hyppimään tanssimatolla seitsemältä, lopetan kahdeksalta, menen saunaan, takaisin koneelle. Big Brother,( koukuttava tosi tv sarjamme, jonka olevinaan pitäisi olla jotenkin kummoisempi kuin edellisvuosien Big Brotherit,) alkaa kymmeneltä ja sen jälkeen minua ei saa enään pidettyä hereillä. Joten kulutettavaa aikaa tunti ennen seitsemää, yli tunti saunan jälkeen. Rutiiniarutiiniarutiinia. Jos ei ole tekemistä, voi tapahtua vaikka mikä, joka ei aina ole hyvä juttu. Joten tarvitsen toimintaa.

Sisko tekee koulussa minulle torkkupeiton ♥. Siitä tulee tummansininen, alla mustaa (miten tää kirjoitetaan) fleeseä, jonkin sortin koriste ompeletta ja valkoisella teksti, joka pitäisi päättää. Kivaa, mua ajatellaan, vaikken torkkupeittoja pahemmin harrastakkaan. Sisko lähti tanssiharkkoihin, Väki on töissä, minä nautin hiljaisesta talosta.