nervous.

Aamu oli niitä aamuja, joita tulen kaipaamaan. Kukaan ei ollut kotona lisäkseni. Tosin isovanhemmat olivat lähteneet hyvästelemättä vieden rakkaat serkkuni mukanaan. Loput hyvästä tuulesta vie tekemistä vailla olevat hommat, kirjastossa ja kaupassa käynti ja pakkaaminen... Jotain muutakin? Hermostuttaa ja paljon. Liikaa, joten kykenemättömänä tekemään mitään avaan koneen ja juon litran teetä yhteen menoon.
Tämä laiskapaska saa vihdoin aikaiseksi, jopa kuudelta, kun mutsi tulee kotiin ja lähdetään kirjasto-kauppa reissulle. Ostettuani kasan pantoja ja läkeroleja yritän pakata kotona. Istun lattialla vieressä suuri vaatekasa, josta vaatteiden valitseminen toisella puolella lojuvaan tyhjään matkalaukkuun tuntuu epätoivoisen mahdottomalta. Pakkaamiseen menee kauan siirrellessäni tavaroita laukkuun ja pois. Tyhjennän pari leirille tarkoitettua läkerol askia hermostuksissani ja ravaan huoneesta toiseen, koska aina perille päästyäni unohdan mitä olen hakemassa. Eilinen hyvä tuuli on muisto vain, elän taas samalla tavalla kuin ennenkin. En siis hyvin. Kiroan uutta suoristusrautaani, se ottaa mallia kaikista muista eikä suostu lämpenemään minulle. Rikki sekin, vaihtoon vain. Leirillä saan esiintyä tyttönä jolla on kiharat.

Herätys on kivasti kello viiden aikaan, jotta ehdin 6.20 bussiin. Kohti tuntematonta. Löydän itseni varmaan norjasta. Nyt kun pitäisi saada unta ja levättyä, stressaa niin, että pikemminkin juoksisin sinne norjaan kuin asettuisin selälleni. Inhottaa tälläinen epävarmuus kaikesta.

'Onko sulla lompakko, hammasharja, laturi, kännykkä.....'
'EI HEMMETTI! Missä mun kännykkä on?!'
*Ravaa pois huoneesta etsimään joka paikasta*
'Soita siihen!'
*kävelee huoneeseen*
'Löyty.......'

Olin istunut koneella ja kännykkähän löytyi näytön edestä.