tahdon taas.

Tahdon oman asunnon.
Sen voisi sisustaa omalla tavalla. Voisi ottaa vastuuta ja päättää omista asioistaan. Mennä ja tulla niinkuin haluaa ja hoitaa omat ostokset. Pikkulapsen haave saa syödä aamiaiseksi lettuja ja suklaata tietty tuntuu nyt typerältä, joten ehkä kaikki muutkin odotukset osoittautuvat myöhemmin hölmöiksi. Kuitenkin itsenäistyminen, oma elämä, oma asunto, omat päätökset ja varsinkin oma rauha kuulostavat niin ihanilta.

Tahdon oman lemmikin.
Koiralle allerginen, kissalle allerginen. En ikinä varmaan uskalla hankkia minkään turkkista otusta, mutta kilpikonnan olen aina halunnut. Pieni kova kipittäjä, joka himoitsee tarjottavaa kurkun palaa, ei näe valkoista, lekottelee lämpölampun alla ja nukkuu talviunta. Kilpikonnat kiehtovat omassa erilaisuudessaan. Simban pikku kilpikonna vie aina sydämeni, kun näen sen. Tykkään päästää sen jalottelemaan ja raastan sormet verillä kasan porkkanoita hymyissä suin. Kilpikonna syömässä on hypnoottista katsottavaa :o

Tahdon matkustaa.
Jonnekkin lämpimään. Jonkun ihanan ihmisen kanssa, joka puhuisi englantia minun puolestani. Mennä kuumassa turistibussissa ja kiertää rannat ja torit. Laitattaa pää täyteen pikkulettejä ja maistella paikallisia safkoja (jos uskaltaisi). Täyttää viisi filmirullaa onnistuneilla otoksilla ja kaksi epäonnistuneilla. Haistaa aamulla ravintoloiden eksoottiset tuoksut ja kuulla kojujen musiikit ♥

Tahdon oman kullan.
Kuten kaikki? Jonkun, joka välittää juuri minusta. Jonkun joka tahtoo nähdä juuri minut. Ihmisen jonka kainaloon mennä ja olla lähellä. Miehen (tai naisen ? ollaan avarakatseisia. ehkä kenenkään ei pitäisi sulkea pois mahdollisuuksia) joka tahtoo viettää aikaa (ellei elämää) kanssani. Ihmisen joka herättää tunteita. Positiivisia please.

Tahdon juotavaa.
Ihan näin btw.

Tahdon kokea niin paljon enemmän.
'Kävin englannissa kielimatkalla!' 'Kokeilin vapaaehtoistyötä.'
Minä tahdon olla joskus se, joka on kertomassa. Koska olen aina se joka kuuntelee. Tahdon yksinkertaisesti, että minulla on jotain muistettavaa tästä erittäin lyhyestä elämästä. Ettei se olisi vain aivosolujen tappamista näyttöä tujotellen.

Tahdon olla terve
Kaikessa yksinkertaisuudessaan. En tahdo käyttää minkään sortin lääkkeitä. Astmalääkitys on tarpeeksti turhauttava (pitäisi olla onnellinen ettei niitä ole enempää ?!). En tahdo minkäänlaista astmaa, en lihassärkyjä, en tätä helvetin keliakiaa. Tahdon pystyä juoksemaan kymmenen kilometriä, oli siitepölyä tai ei. Tahdon pystyä syömään ruisleipää. Tahdon olla terve henkisesti. Vahva ja hyvinvoiva. En heikko ja ailahteleva.

Tahdon lapsen
En vielä tietenkään. Mutta onko kuuden vuoden sisällä paljoa vaadittu ? Tahdon olla äiti ja tahdon rakastaa ehdoitta.

Tahdon olla erillainen
Vahvempi, itsevarmempi, luottavaisempi ja sosiaalisempi. Suorat hiukset, terveempi iho ja laihempi. En tälläinen omiin maailmoihinsa katoava pörröpää.

Tahdon taas liikaa asioita.


Huomenna ensimmäiset vieraat. Tehdään juhliin kasapäin ruokaa, laitetaan nukkumapaikkoja ja järjestellään. Rippijuhliin tulee 30 vierasta. Pelkkiin rippijuhliin.

Maanantaina 'vapaapäivä'. Tiistaina leirille. Koko leiri alkaa kello 12, kahdensadan kilometrin päässä. Ensimmäisenä lounas. Ohjelma on täynnä keliakia infoa, pienimuotoisia luentoja, ruokataukoja ja kahvittelu hetkijä. Leivontaa paljon ja hieman liikuntaa retkeilyn ja leiriolympialaisten merkeissä. Siis suorastaan odotan että pääsen nolaamaan itseni. Ensimmäisenä iltana hienosti saunomista ja uintia ! Pääsen näyttämään miten jänishousu olen enkä varmaan kehtaa mennä tuikituntemattomien keskelle hikoilemaan. Kaikki nukkuvat 7-10 hengen hirsihuviloissa. Leiriläiset ovat 16-21/23 vuotiaita, minä hienosti ehkä nuorimmaisena. Ei vaan voi olla stressaamatta.

Otan mukaan korttipakan ja ompelen kestohymyn naamalleni.



Ystävät voivat varautua tekstiviesteihin ja puheluihin.