aika, mene pois.

Tämä on niitä päivä, kun istun tuijottamassa televisiota peiton alla. Ohjelman loputtua katsomassa uutta ohjelmaa tai elokuvaa. Tappelemista kellon kanssa, kun aika ei tunnu etenevän tarpeeksi nopeasti. Lopulta kolmen ohjelman ja yhden elokuvan jälkeen, katson kelloa ja miettin ehdinkö nyt sitten tekemään mitään muuta ? Ei ehdi paljoa, mutta tehtävää ei olekkaan paljoa. Kun vain aika kuluisi pois.

Olo on fyysisesti p-ska. Istuminenkin on rankkaa.

Herään ja nousen vasta parin tunnin kuluttua, jotta päivä olisi lyhyempi. Kuten joka viikonloppu.

Eilen tein itse yli-yksinkertaista sorbettia. Valkuisvaahtoa ja marjoja. Hyvä maku, outo rakenne, ei siitä sen enempää. Sovin seuraavasta viikonlopusta, jolloin olen nyt mitä ilmeisimmin lähdössä Nummelaan, tapaamaan 3 leirillä tapaamaani (ihanaa) ihmistä. (heh, taisin sanoa jossain tekstissä, ettei tapanani ole pitää yhteyttä parin päivän tuttuihin). Siellä on kuulemma enemmänkin porukkaa, juhlivia, vieraita ihmisiä. Olkoon keitä ovat, mutta tärkeintä on, että pääsen pois kotoa.
Illalla kärsin ääni-ärsytyksestä, jouduin kuuntelemaan parisen vuotta sitten valittuja kappaleita nappikuulokkeilla peittääkseni kaiken muun äänen, samalla tuhoten 50% keskittymiskyvystäni.
Tämä päivä siis ajantappoa. Join kupin kahvia päähänpistosta ja katsoin digiboksin tallennukset läpi. Kello on jotain yli seitsemän, päivä on siis almost-done, taivas on sininen ja puussa on punaisia omenoita.