Just nyt mun koko elämä tuntuu erittäin hauraalta. Hetkessä hajoavalta. Mä oon valmistautunut siihen. Siihen että se hajoaa pieniksi palasiksi, joista sitten aletaan liimailla uutta kokonaista, mutta erillaista. Tänään, mä yritän olla vahva ja tehdä jotain, jota pelkään niin helvetisti.
Huonosti nukuttu yö. Märkä tyyny kolmen tunnin kyyneleistä. Kirje, jolla teen vanhempani surulliseksi.
7 kommenttia:
älä tee mitään harkitsematonta muru. Rohkeutta ja voimia :'< <3
<3 :)
Sä olet vahvempi kun ehkä tiedätkää, oot sen ite todistanu monta kertaa <3
En tiedä mitä tarkalleen tarkotat, mut mulla on aavistukseni. Ja rakas, sulla on ihmisiä ympärillä joille oot tärkeempi kun muu maailma yhteensä.
<3 Halaus <3 Ehkä elämä ei hajoakaan. Ehkä se siitä kirjeestä kokoontuu, pikkuhiljaa. Jos voin kuvitella, mitä kirjeesi itse asiassa sisältää.
Olet rohkea, pienin askelin. Minä rohkaistun sinusta.
Kerro vain rohkeasti. Eivät he sinua hylkää. Minä uskon, että he haluavat tukea sinua kaikessa. <3
Minä huomaan varmasti sen jos ystäväni valehtelee. Minä olen itsekin joskus tehnyt niin...
aaaaaaa voi, tuo kuullostaa hyvältä idealta ja vaikka pelkäätkin niin olet vahva kun uskallat hakea apua, puhua. Paljon parempi puhua totta. Sinä pystyt siihen <3
On oikeasti älyttömän hienoa, että otat tuon askeleen, sillä se on todella suuri, mikäli se siis tarkoittaa mitä luulen. Siitä se lähtee.
Tsemppiä sinulle, tyttö.
Lähetä kommentti