one big stress.

Well.. Mistä sitä aloittaisin?

Jos pitää valita viikon stressaavin päivä, se oli ehdottomasti eilinen (torstai). Herääminen ennen puoli seitsemää, vaikka tarkoitus herätä oli puoli kahdeksan jälkeen. Yhdeksäksi kirjaston kautta lääkäriin, mutsi mukana, uusitaan pari reseptiä ja sovitaan verikokeesta, jonka tarkoitus on tarkistaa keliakia vasta-aineet. Lääkäri setä yrittää (onnistuneesti) hermostuttaa vanhempiani lisäämällä verikoe listaan pari koetta lisää. Lapulla lukee internet osoite, jolla pääsen varaamaan ajan.. Pelottaa. Ei tulokset vaan se neula.

Soitan eri numeroihin. Joko numerosta ei vastata heti tai ollenkaan, tai pääsen sanomaan asiani uudelleen ja uudelleen 'Etsin tässä työssäoppimis paikkaa..' ja vastauksena saan aina uuden numeron, josta minun pitäisi saada asiani hoidettua.

Koulun jälkeen, Emokid jää kaupungille parin tunnin odotustani varten. Selaamme vaatekauppoja läpi etsiessäni lämpöisempää syystakkia, joista yksikään ei sovi. Emokid toimii lähinnä takin ja laukun pidikkeenä ja olen vähän pahoillani, että se joutuu raahautumaan kaupasta toiseen, itse rahattomana. Hermostun kuitenkin koko sovitusrumbaan sopivien kokojen puutteessa, joten menemme kauppaan ja soitan vielä kahteen numeroon Emokidin kännykällä (omasta ilkiöstä oli loppua akku). Taas uusi numero, mutta seuraavasta sitten saan lopulta tietoja. Sry, ei pääse. Vuodeosasto on pois käytöstä remontin vuoksi pahoittelemme.

Olen menossa jonkin sortin keskusteluryhmään jonne olin ilmoittautunut jo pari viikkoa sitten. Menen sinne puhumaan ongelmistani, joista ei tässä blogissa sen enempää. Emokid ystävällisesti etsii paikan kanssani, saattaa minut ovelle, toivottaa onnea ja jättää minut ylihermostuneena nousemaan pimeitä rappusia.

Aloitetaan nallekorteilla. Valitaan erillaisista nalleista omaa yleistä olotilaa lähiten vastaava. Otan nallen, joka näyttää tukehtuvansa stressiin, käsi sydämmellä ja silmistä paistaa jokin järkytyksen sorttinen. Muiden nallet ovat leppoisampia. Minä kerron lääkäristä, työssäoppimispaikan hakemisesta ja paikalle tulosta. Kuuntelen ja puhun.

Poistun kesken kaiken ehtiäkseni linkkuun. Myöhästyn. Puhelin valittaa koko ajan akkua, tekstaan mutsille, voiko tulla hakemaan. Seuraava linja-auto lähtee puoli kymmenen, eikä huvita odottaa ulkona. Turhautuneena puhelimesta, kylmästä ja linkusta nostan tilitä neljäkymppiä, tahdon tuhlata. Marssin kaupungille, totean kaiken olevan kiinni. Teen tilaaminen ei onnistu myyjän huidellessa muualla, joten päädyn tavalliseen ruokakauppaan. En keksi mitään ostamisen arvoista, kävelen vain limuosastolle ja kiukkuisena ostan vaihtoehdoista (litrahinnan kannalta) kalleimman, eli tölkin ja huitelen kadulle hörppimään sitä tyhjäksi. Mutsi vastaa tekstarilla, että on toisessa kaupungissa, ei pääse. Vastaan ok ja akku tekee viestin lähetyksen jälkeen kuoleman. Ei mene kauaa, kun kaupasta kävelevät samassa ryhmässä olleet tytöt ja helpottuneena saan ihanaa jutustelu seuraa vielä puoleksi tunniksi.
Olen illasta aivan sekaisin ja väsynyt. Kun tarkoituksena oli lukea seuraavan päivän kokeisiin, en kykene kuin avaamaan kirjan. Lukeminen jäi. Kotona saunan jälkeen isä jäkättää taas kaikesta. Menen samantien nukkumaan, hiukset kiinni ja märkinä.


Tämä päivä nyt ei ole ollut kuin koomailua koulussa. Koe tuntui helpohkolta ja lähdin luokasta heti kun pakollinen puolituntinen oli päättynyt. Odotamme seuraavaa tuntia, jossa taas tehdään nopeasti pari lääkelaskua ja on taas pari tuntia odotusta. Viimeiset kaksi tuntia. Luokka valittaa väsymystä ja vinkuu kotiin, opettajan yrittäessä kerta toisensa jälkeen saada meitä kuuntelemaan, saati sitten hiljaiseksi. Sain kyllä työssäoppimis paikan. Yksi stressitekijä vähemmän. Emokid lähti jo kahdentoista jälkeen kipeänä.

Minä laiska väsymyksissäni pyysin taas kyydin kotiin, välille assa-koti. Viikonloppuna tahdon vain nukkua, lukea, istua koneella ja tuijottaa televisiota. Katsoa elokuvan tai kaksi ja miettiä mitä elämälleni teen. Ikävä kyllä on asioita mitä pitää hoitaa. Verikokeisiin aika, töitä ja perus siivousta. Mutta ei tänään.

(ps. anteeksi erittäin tönkkö ja tyhmä postaus. väsymystä u know)