all we know is falling.

Päivä on huonompi, kun verrataan viimeisiin.. ..kolmeen (?) päivään. Aamulla pinna on kireämmällä kaikkea sitä kohtaan, mikä yleensä saa hermoni palamaan ja olen saanut niellä itkuani pariin otteeseen toisten lisätessä ahdistuneisuuttani tiedostamatta. Ehkä mielialan lasku alkoi jo eilen, kun en saanut nukuttua syynä että sisko touhusi huoneessaan liian äänekkäästi ja digiboxi hurisi tallentaessaan elokuvaa (tosi 'suuri' melu), vaikka olinkin sallinut itselleni yhden saunasidukan.

Kuitenkin saatuani koottua itseni, yritän puuhastella kaikkea tärkeämpää pois alta. Luen kokeisiin, pesen vessat ja hieman vähemmän tärkeää; katselen yöllä tulleet fma:t ja pötköttelen sängylläni. Kaikki tuntuu kivemmalta kun on uusi järjestys. Sänky tuntuu mukavammalta, tietokoneen paikka tuntuu loistavalta ja musiikkiakin on hauskempi kuunnella. Syynä tietenkin saattaa olla siisteyskin, mutta en myönnä mitään. Teen ruokaa. Kalkkuna-jauhelihakastiketta riisin ja salaatin kaveriksi, johon lisäilen luovuuttani runsaan sipulimäärän lisäksi porkkanan ja kesäkurpitsaa (outoaköh?). Suurin osa ajasta kuluu kasvisten ylihuolelliseen paloitteluun mahdollisimman pieniksi paloiksi. Perfektionisti keittiössä.

Kaivelen lämpötakkini taskuista keittiöstä nappaamia purukumeja ja juon teetä = huono yhdistelmä ja purkat menevät liian pehmoisiksi. Sisko kysäisee puolivitsillä lähtisinkö hänen kanssaan Paramoren keikalle ja yllättyy kun hymyissä suissa olen heti ihan mukana ja kyselen ajankohtaa, paikkaa ja hintoja. Vaikka en keikkailusta pahemmin perusta (kuten ylipäätänsä musiikista) Paramore kuuluu sellaisiin bändeihin, joita mieluusti lähtisin kuuntelemaan. Toinen sellainen olisi varmaan Linkin park.