Kurkku kipeänä kävelen kaupungilla. Kävelen sisälle kauppaan, toiseen, kolmanteen. Torin kulman s-markettiin, jossa kierrän 15 minuuttia valiten ostettavia tuotteita, kuitenkin lopulta tyhjin käsin poistuen. Linja-autossa laitan kolmannen Toncilssin kieleni päälle sulamaan ja luen kirjaa Petollinen on ihmissydän, josta en tajua enään yhtään mitään. Kävelen kotiin käsineitä kaivaten. Väsyneenä huonosti nukutuista öistä. Mikään ei ole muuttunut.
Äiti sanoi, että ymmärtää. Sanoi sen, halasi, kuunteli. Mut ei se ymmärrä, ei se ymmärrä. Mutta ei se tarvitsekkaan, eikä se voikkaan. Mikään ei muuttunut, mikään ei hajonnut. Oikeastaan, kaikki kiiltää vain kirkkaammin.
Isovanhemmat käyvät kylässä ohikulku matkallaan. Auttavat Väkeä raivaamaan pihalta kaadettuja puita ja puskia pois. Mummi näyttää puhelimestaan videoita kummi-tytöstäni. Se oppi kävelemään tällä viikolla. Muutamia askeleita. Sitten ne jo lähtevät. Mä jään huoneeseeni istumaan, väsyneenä kaikesta. Mikään ei ole muuttunut.
___
Niin. Ja kiitos kommenteista (paljon !) ja anteeksi, kun en itse ole jaksanut vastata. Ei riitä voimat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti