kun ei osaa eikä tiedä mistään mitään.

Tunnilla käsittelyssä ovat vuorostaan psyykelääkkeet. Tietoa miten ne vaikuttavat ja mihin. Lääkeaineita ja kauppanimiä. Ahdistukseen, unettomuuteen ja masennukseen.

Masentunut = monimuotoinen mielentila, johon liittyy mielialan laskun ja mielihyvän kokemisen menettämisen lisäksi esim. unettomuutta, keskittymisvaikeutta jne.

Voisinko minä olla masentunut? Nope. I don't think so. Jos olisinkin, niin ehkä lievemmän puoleisesti. Varmaan olenkin. Jos miettii, milloin viimeksi olen nauttinut elämästäni kunnolla.. siitä on.. ööh? Arki on joko samojen asioiden suorittamista minuutista toiseen, suunnittelua ja stressaamista, ilman minkään sortin nautintoa tekemistä asioista. Aamulla odotan linkkuun pääsyä, linkussa kouluun pääsyä, koulussa kotiin pääsyä ja kotona seuraavaa päivää. Maanantaina odotetaan perjantaita ja perjantaina maanantaita. Tai sitten arki on minuuttien kulumista, jälleen mielenkiinnottomasti. Keskittymiskykyähän ei riitä 10 minuuttia pidemmäksi aikaa. Häiritsevät asiat puolittavat tuonkin ajan. Jos olenkin masentunut, en sitä tiedosta/jaksa tiedostaa, koska päiväthän ovat päätöntä ajantappoa. Onhan aina parempia hetkiä. Huulen heittoa ystävien kesken.

Isä tulee ovelle kyselemään miten menee. 'Hyvin..' Toki. Suorastaan normaalisti. Isä tahtoo tarkennusta. 'Ihan tavallisesti'. Aina voi vastata hyvin vaikka ei tarkoittaisikaan sitä. Minun hyvin on silloin, kun ei ahdista erityisen paljoa. Koulussa, paskanpuhujien ihmemaassa, sama toivoton muiden-asioihin-tunkeutuja supisee, kuinka minulla on taas kylmä. Miettii, pitääkö hänen itsensä puuttua jotenkin asiaan, koska omat ystäväni eivät ilmeisesti minusta huolehdi ja se että minä kärsin kylmyydestä ei ole ilmeisesti aivan normaalia, vaikka ympärillä istuu muitakin lämpöä kaipaavia. Sama juttu kuin aina. Aivan kuin hänen tarvitsisi kiinnostua asioistani vittuakaan. Ihan kuin ihmisellä ei saisi olla kylmä. Ihan kuin ystäviäni ei kiinnostaisi minun hyvin vointini, vaikka kyllä kiinnostaa, vaikka ei tarvitsisi. Ihan kuin huolehtimisesta muka olisi hyötyä? Ei tasan ole.

Naapurista kuuluu basson jumputusta. Masentaa. Stressaan viikonlopusta, maanantaista, tiistaista, keskiviikosta, torstaista, seuraavasta viikonlopusta. Jokaisena päivänä on jotain, mikä vaatii suunnittelua ja mikä ahdistaa. Viikonloppuna matka nummelaan, jonne mutsi tarjoutuu minut heittämään. Tahdonko säästää rahaa ja mennä kyydillä, vai tahdonko vältellä arvioivia silmiä ja maksaa itseni karkuun vanhemmilta?
Ensi viikolla on ruuanvalmistusta, verikoe, koulussa ylävartalopesun harjoittelua, lääkäri ja taas viikonloppuna reissaamista ystävälle. Millä ja miten pitkäksi aikaa? Pitää suunnitella.

Lisäksi nokka vuotaa, väsyttää ja yskittää. Flunssa iskee, enkä todellakaan halua jäädä vuoteenpohjalle huolehdittavaksi ja hoidettavaksi. Mahdollisimman kauas kotoa kiitos.