21.9.09

mitä on eläminen?

Istun keittiöpöydän ääressä, lämpötakki päällä, x-tran cola light pullo vieressä ja vasen kyynärtaive kipeänä. Siihen on tulossa mustelma. Kello lyö kahden minuutin päästä kymmenen (a.m). Tuhlaan siskon kannettavan akkua ja nautin muiden poissaolosta.

Terveyskeskuksessa minusta kokeet ottaa sama hoitaja kuin viimeksi (♥).
'Ja muistathan, että puhuminen ja höpöttäminen on nyt se tärkein juttu..'
'Mä nyt vaan oon huono höpöttämään'

Käsijumppa, tunnustelua, käden vaihto, jumppa ja neulalla tökkimistä. Ei tunnu kovinkaan pahalta, vaikka verta viedään 10 putkea ja kyseessä on vielä paastoveri. EKG tuntuu kiusalliselta, kun ei saa edes rintaliivejä pitää ja viereen tulee vielä ylimääräinen hoitaja kyyläämään.
'Sydän lyö oikein tasaisesti, mutta pulssi on 38, joka ei oikein tee sydämelle hyvää..'
38? Noh se otettiinkin makuulta, joten.. Yhtä hidas kuin minä.

Linja-autoja lähtisi vartin päästä, johon en ehdi. 45 minuutin päästä, johon saattaisin ehtiä, mutta koulussa en ehtisi tunnilla kuin siivoamaan, joten jätän väliin. Lähden kahden tunnin päästä lähtevällä pikavuorolla. Ehdin kahdelle viimeiselle tunnille.

(Kello vilkkaa jo yhtätoista ja akku huutaa varoituksia sammumisesta. Datistelu loppu nyt :<)

_______

(Kuten aina) kotiin tullessa saa kuunnella valitusta ja vänkkäämistä (hienosti osaan kuvata..) ja heti ensimmäisen tilaisuuden tullen hyppään piiloon omaan huoneeseeni. Huoneeni on siisti ! Eilen illalla purin turhautuneisuuttani ja huoneestani irtosi suuret määrät roskaa, vaatteita, mukeja ja laseja. Ympäri huonetta levinneet kosmetiikka tuotteet päätyivät takaisin korkeaan, ruskeaan kulmahyllyyn. Kirjat nostin hyllylle lattialta ja sängyn alta. Voit taas pari päivää kävellä oviaukolle ilman tuhoamisen pelkoa.
Väki yllyttää imuroimaan, kun minä mieluusti hyppäisin peiton alle joko nukkumaan tai tuijottamaan televisiota. Ei jaksaisi.. Mutta toisaalta. Enhän minä jaksa koskaan muulloinkaan. En jaksa olla itsekriittinen. Minulle on aivan sama missä kunnossa ovat kasvoni tai hiukseni, miltä huoneeni näyttää ja miten terveellistä on tuhota silmiä tuijottamalla tietokoneen ruutua liian läheltä. Minua ei jaksa kiinnostaa onko koulutehtävät tehty ja onko kännykässä akkua. Minua kiinnostaa nukkuminen, suunnittelu, illan täydelliset naiset ja kolajuomien ja teen avulla hereillä sinnittely. Vanhempien ja muiden mielipiteet ja läsnäolo masentavat.

Toivon itseni ja lukijoiden kannalta, että tämä pirun väsymys lakkaisi ja jaksaisin tehdä laadukkaampaa tekstiä. Koittakaa ymmärtää ja sinnitellä siihen asti.

3 kommenttia:

Sini kirjoitti...

Väsymystä on liikkeellä, varmaan tää syksy! Voimia sulle kamalasti ja muistetaan vitamiinit joka aamu ^^

noice kirjoitti...

Ei blogia lukijoiden takia kirjotetta muista se : )

Ja sä et tiedäkkään miten helpottavaa mulle oli se sen vastaus *syvä huokaisu*

Merenneito kirjoitti...

Toivottavasti väsymys hellittää <3

Näin käy joskus, itse kun puhun englantia melkein äidinkielen lailla niin unohdan sen että kaikki eivät ole niin innokkaita :'D Eihän kukaan oleta että minä osaisin matikkaa, vaikka minä oeltan kaikilta englannin taitoa.