Koulussa kaikilla taitavat fiilikset heitellä hetkestä toiseen. Blondi käyttäytyy erittäin agressiivisesti kahvin ja ruuan puutteesta, Emokid on väsynyt. Hetken juttu luistaa, on hauskaa. Seuraava hetki podetaan taas sen hetkellisiä ongelmia, kunnes taas hetki hymyillään. Bunny tuli kouluun, kävi terkalla ja lähti kotiin jälkitautiaan potemaan. Sinnittelen koulussa ne tuskalliset kahdeksan tuntia, väsyttää henkisesti ja fyysisesti. Viimeinen tunti on ohi ja meistä erkaantunut juoruilija neiti21v. tulee päivittämään, mitä meistäkin on puhuttu paskaa.Tarvitsen todella ne kolme lisätuntia. Mikään ei riitä mihinkään. Ehkä pilkka osuu omaan nilkkaan, kun valitan ajan puutetta ja olen kirjoittamassa tänne, mutta sehän siinä onkin, kun tähänkin pitäisi olla aikaa. Silti suurempi osa minusta nauttii tekemisen paljoudesta, kun ajatukset peittyvät kiireeseen ja kun päivä on ohi, tuntuu että on tullut tehtyä jotakin. Ja onhan minulla koneelle asiaa. Pitää etsiä puhelin numero, josta tiedustella työssäoppimispaikkoja itäsuomeen.
Tehdäkseni kahdeksan viikon työssäoppimisjaksosta jotenkin erillaisen ja miellyttävän, keskustelin mutsin kanssa, jos lähtisin suorittamaan koko to:n kauemmas. 400 kilometrin päähän. Jos saan paikan paikallisesta terveyskeskuksesta, lähden, asun isovanhempieni luona kaksi kuukautta ja yritän nauttia perheen poissaolosta. Mutsille sopi, isälle sopi, isovanhemmille sopi. Eti nyt se numero ja soita sinne huomenna.
Mesessä leirituttu poika kyselee suunnitelmistani syyslomalla. Kertoo, että ajatteli tulla kyläilemään. What ? Tänne ? Sinä ? Katsomaan minua ? Olen yllätetty, iloisesti ja ei-niin-iloisesti. Pojan kanssa keskustelut eivät olleet niitä sujuvimpia, mutta olen über yllättynyt, että joku-jossain-joskus ajattelee lähteä 100 kilometrin päästä minua katsomaan. Sry. Syyslomat on eri aikoina. Bye. Ei ole minun tapaistani pitää yhteyttä parin-päivän-tuttuihin.Kiljuva teinilauma tekee kotiin lähtöä. Se tarkoittaa kokeisiinluku rauhaa. Mutta en halua lukea !!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti