En pääse harjoittelemaan nostoja. Ihmiset ovat epävarmoja ikärajoista. Vakuutuksista.
Minulla ei ole enään toista ohjaajaa. Se jäi sairaslomalle monen moneksi viikoksi. Ohjaaja kyselee pomolta mitäs ohjaajan puuttumiselle tehdään ja pomo vastaa että katsotaan ja unohtaa asian ja on monta päivää pois töistä.
Keskustellaan opettajan kanssa tunti. Kuinka sekin minua pystyy arvioimaan, kun ikinä ei ole opettanut.
Paljon on kysymysmerkkiä, epävarmaa ja outoa.
Höpöttelen demeille. Hymyilen ja vastaan jatkuviin kiitoksiin sanomalla aina sen saman 'ole hyvä' ja kaadan lisää kahvia. Syötän pesen ja peittelen sänkyyn. Halaan ja juttelen. Harrastan muutaman kanssa jo jotain huumorinpoikastakin.
Keskiviikkona nupolle. AAASDDDD........
Anteeksi jokaiselle pienelle ihmiselle, jotka sitä apua oikeasti tarvitsevat kun menen hankkimaan itselleni lähetteen ja ajan. Viemään aikaa muilta. Vittu !! Tyhmä tyhmä tyhmä ! Miksi miksi miksi mä menen sinne? mita ma ajattelin? Mä en kehtaa mennä sinne.
VITTU. Niiiin turhaa! Mua kyrpii. En kehtaa mennä sinneeee! Kauhea tunne vatsanpohjassa.
2 kommenttia:
Sinä et saa ajatella noin, ettet ansaitsisi oloosi apua. Älä vähättele itseäsi, se on aivan liian helppoa.
Sinä olet tärkeä.
Oikeestaan vasta nupolla mä ite tajusin, että mä oikeesti tarvitsen apua. Ja ekalla kerralla vaan höpötellään menneistä ja otetaan tilanteesta yleiskuvaa.
Lähetä kommentti