Tuntuu pahalta. Yritän peittää ajatukseni lukemalla kirjaa (Torey Haydenin Tiikerin lapsi). Minulla piti olla tänään töitä, mutta ohjaajalla vaihtui vuoro. Minun piti lähteä Bunnyn kanssa helsinkiin, mutta Väki alkoi tapojensa vastaisesti huolehtimaan liikaa. Helsingin yö on kuulemma liian vaarallinen. Bunny ehti jo ottaa päivän vapaaksi, joten ajattelin jos menisimme kaupunkiin. Elokuviin. Ei huono idea?En ymmärrä itseäni. Yöllä aloin itkemään ajatellessani kaupunkiin lähtöä. Rintaa puristi. Minä kävelemässä keskellä kaupunkia, keskellä niin monia ihmisiä. Ihan kuin en ikinä olisi niin muka tehnyt! Tuntuu niin ahdistavalta, toivon että aamulla tunne olisi poissa, mutta ei. Kahdentoista aikaan ei tule lähtövalmisteluista yhtään mitään. En halua poistua kotoa. En tahdo muiden näkevän minua. En kehtaa lähteä minnekkään.
Kun tuntuu, että Väenkin läsnäolo ahdistaa.
Perun menoni. Luen kirjaa. Olen kotona. Ihmettelen itseäni. Ei. En mä mitään ihmettele. Mä en kestä itseäni.
Se on kaiken syy.
4 kommenttia:
mullaki ollu pari päivää niin HC ahdistus etten oo pystyny mihinkään lähtee. inhottaa valehdella kavereille, että on muka jotain muuta menoa, mutta en vaan kehtaa lähteä ulos. :/
*halaus*
niin tosiaan voihan asia olla noinkin. se sanoi joskus kuukausi sitten että on huolissaan kun en syö enää kotona. kyllä se varmaan ihmettelee, siiskun ei se niin selvästi vahdi. kyselee aina välillä että mitä oon syönyt. että jos kykenen peittämään laihtumisen ja näyttämään äitille että syön niin kyllä mä uskon että pystyn hämäämään sitä ilman suurempaa draamaa.
voi tietty olla että oot oikeessa ;s
voihan asia olla noinkin, mutta mulla on syömissekoiluja ollu nyt aika tarkalleen vuoden. ja viime jouluna asiat oli jo paljon paljon pahemmin ja vasta nyt se huomauttaa siitä. eikä sen mun mielestä edes pitäisi olla selvää. ;s
Lähetä kommentti