Uusi talvitakki, uusi ripsiväri. Sokokselta ei kuulu puhelua takin saapumisesta joten uskaltaudun kysymään
olisiko takki mahdollisesti saapunut, hyvällä menestyksellä. Takki on lämmin, ihan ok tyylitään vaikkakin liian iso. Sovittelen laiskasti kahta paria kenkiä, joita en uskalla ostaa koska ne eivät tue nilkkoja n. ollenkaan. Käyn sairaalalla enkä enään itke oranssissa tuolissa.
Lääkkeet vaikuttavat, pystyn uppoutumaan paremmin kirjoihin. Työssäoppiminen lähenee loppuaan ja kaapin pohjalta kaivettu
suosikin mukana tullut kalenteri on täynnä vaaleanpunaisella stabilolla merkattuja menoja. Töissä on pitkiä päiviä ja vapaapäivät vietän sairaalalla. Väsyn. Mutustan pari askia läkeroleja ja elän tunti kerrallaan.
3 kommenttia:
Että mulla on nyt vaan ikävä kaikkia, kaikkea.
Toivon sulle rakas paljon voimia ja jaksamista. Älä väsy loppuun. Haluun vielä nähdä sut hereillä vielä monta kertaa.
Totta, äläl väsy ihan loppuun *hali*
Se on vähän sellainen juttu, että sairaalassa on ainoastaan tarpeeksi vahvoja kipulääkkeitä :/
Lähetä kommentti